Uusi Seelanti

20.11.2018

Gulf Harbour Marina

Noin kuukausi sitten rantauduimme Uuteen-Seelantiin, joka on tammikuussa alkaneen Sissin maailman- ympäripurjehduksen kolmastoista valtio. Sissistä lähdettyään miehistö on tutustunut viikkojen aikana Uuden-Seelannin sisämaahan ja upeisiin nähtävyyksiin ja maisemiin asuntoautoilla. Me kipparin kanssa olemme edenneet samoissa aikeissa rauhalliseen tahtiin rantaviivaa seuraten.
Pohjois-saaren koilliskulmassa oleva Bay of Islands on purjehtijoiden suosiossa. Yli sata saarta ankkurilahtineen oli vielä kovin hiljainen, kun laskimme ankkurin Urupukapuka-saaren samannimiseen lahteen. Ympärille aukeava vihreä, kumpuileva, rauhallinen maisema tuntui henkeäsalpaavan kauniilta.

"Ajatelkaa, olemme Uudessa-Seelannissa!" Toistelimme lausetta kuin mantraa ja sen avulla yritimme saada itsemme ymmärtämään, että Sissi on todella tuonut meidät tänne maapallon toiselle puolelle, pitkän valkoisen pilven maahan (Aotearoa-maorin kielellä). Suojainen, rauhallinen ankkurilahti, hiekkaranta, lampaat, rinnettä myötäilevät polut, auringonlasku korkealta saarten yli - näin tämä ihana maa otti meidät vastaan.

Whangarei

Matka jatkui etelään Whangarein kaupungin Town Basin - marinaan. Tuulettomalla merellä ihailimme Piercy islandsin kivenlohkaretta, jonka läpi menevästä aukosta ajoi pienveneitä turisteineen. Meitä ihmetytti vielä enemmän vähän kauempana meren pinnalla käynyt ihmeellinen kuhina. Ajoimme lähemmäksi ja näimme tuhansien lintujen parveilevan mattona meren pinnalla. Käsittämätön näky.

AjoitimmeWhangarein jokisuistoon menon korkeanveden aikaan varmistaaksemme syväyksen riittävän. Ennen kaupunkia oleva nostosilta avattiin hämmästykseksemme ilman VHF-pyyntöämme. Nostokopista vain vilkutettiin meille, kun livuimme aukon läpi. Syy selvisi, oli yleinen vapaa päivä eikä neljän ruuhkasta tietoa.

Whangarein satama on kaupungin ytimessä, ympärillä viihtyisä satama-alue. Parin vuoden päästä alueelle rakennettava uusi taidemuseorakennus tuo värikkään lisän. Edesmenneen arkkitehdin Hundertwasserin omaleimainen, hyväntuulinen, leikillinen kädenjälki näytti olevan kovassa suosiossa.

Nautimme kaupunkielämästä pari viikkoa; iso hauska divari, massiivisen iso ruokakauppa, kahviloita ja kuppiloita, maalaismarkkinat, käsityöläisten markkinat, taidemuseo, patikointipolkuja.

Maalaismarkkinat tarjosi hengästyttävän paljon tuoreita vihanneksia, hedelmiä, yrttejä. Saksalaisen leipurin ruisleipä oli jo loppunut, kun ehdimme vaunun luukulle. Avokadot, appelsiinit, mintut, korianterit jne siirtyivät Sissin ruokapöytään. Seuraavalla kerralla olimme viisaampia ja lähdimme ostoksille vetokärryn kanssa.

Patikointipolun varrella olevat tietoiskut suojelun kohteena olevista kauripuista laajensivat tietämystämme näistä kansallisikonipuista. Pohjoissaaren metsät ovat olleet aikoinaan täynnä isoja, vanhoja kauripuita. Nyt niiden lukumäärä on vähentynyt huolestuttavasti hakkuiden ja maaperän muutoksista aiheutuvan sienisairauden leviämisen seurauksena. Kauripuita suojellaan. Kaurimetsään mennään kengänpohjien putsausaseman kautta. "Keep kauri standing."

Great Barrier Island

Veneilijöiden suosima saariryhmä sijaitsee Hauraki Gulfin itäosassa, rannikosta noin 40 nm itään. Me köröttelimme sinne jälleen tuulettomassa säässä. Purjehdusyritystä oli, mutta tuulen sijasta saimme veneeseen 10 kilon tonnikalan mötkäleen. Jylhät, karut kiviseinämät kätkevät sisäänsä monia suojaisia rehevärinteisiä ankkurilahtia.

Me valitsimme Smokehouse Bayn.

Varhain seuravana aamuna sai ihastella tyyneen veteen heijastuvia tumman eri värisiä maaston muotoja auringon noustessa kumpujen takaa. Äänet kuuluivat selkeästi ja pehmeästi.

Sissin vieressä oli poikkeuksellisen kaunis purjevene nimeltä Steinlager2. Veneen ympärillä kävi hiljainen kuhina jo klo 6.50, kun nuoriso oli uimassa. Kippari tiesi, että kyseinen vene on legendaarinen Whitbread-kisavene, jota Sir Peter Blake kipparoi. Purjehtiva maailma muistaa, että arvostettu purjehtija Sir Peter Blake ammuttiin Amazonilla traagisesti. Nykyään vene on Uuden-Seelannin purjehtivan nuorison opetus- ja koulutuskäytössä.

Rannalla oli hauskoja ja erikoisia yksityiskohtia ja ylpeydenaiheita. Ihmisen korkuinen kalansavustusuuni, maja, jossa oli amme ja kirjahylly ( ammeeseen sai lämmittää veden) , pizzauuni, nuotiopaikka sekä pyykinpesualtaat. Kerroimme, että Suomessa, jokaiseen pursiseuran tukikohtaan rakennetaan laiturin jälkeen ensimmäiseksi sauna, mutta muurattua pizzauunia voisimme ehdottaa oman pursiseuran saareen.

Vietimme muutaman yön myös läheisen kylän Port Fitzroyn edustalla. Sieltä löytyi kauppa ja luontopolku (Glenfern sanctuary) , jonka kiersimme lintuja (mm. papukaijoja) tähystellen, jonka jälkeen oli mukava istahtaa baarin terassille tähystämään, vieläkö Sissi oli tallessa.

Great Barrier Islandilla ei ole yleistä sähköverkkoa, joten auringon laskettua myös koko saari laskeutuu pimeyteen. Viime vuonna saari julistettiin maailman kolmanneksi "Pimeän Yötaivaan suojelualueeksi" (Dark Sky Sanctuary). Täällä halutaan suojella myös näkymää yötaivaalle linnunratoineen! Tämän lisäksi myös ympäröivä merialue on julistettu suojelualueeksi.

Pistäydyimme Sissillä myös eteläisillä Whangaparapara-lahdella sekä Tryphena-lahdella.

Hiljaista oli vielä, joten mahduimme hyvin pyörimään ankkurissa tuulenpuuskissa. Varsinainen purjehdussesonki Uudessa-Seelannissa alkaa vasta kesän alettua joulukuussa.

Ihmiset ovat poikkeuksetta todella ystävällisiä, hyväntuulisia ja juttelevaisia.

Tapasimme tiellä miehen, joka kertoi käyneensä Helsingissä myymässä Uuden-Seelannin viinejä. Hän oli hoitamassa täällä kesäasumuksiaan ja sanoi, että voimme hakea sitruunoita hänen puistaan. Aamulla meidän piti hakea, mutta teimmekin äkkipäätöksen lähteä tutustumaan Waiheke-saaren viinitiloihin. Ankkuri ylös ja suunta lounaaseen.

Waiheke-saari

Merimatka alkoi lupaavasti mukavalla sivutuulella, mutta Coromandelin niemenkärjen jälkeen tuuli loppui.

Myös aurinko painui raskaiden pilvien taakse ja maisema alkoi kätkeytyä paksuun sumuun. Sataa tihuutti.

Tuli mainittua muutama ajatus Ranskan Polynesian lämpötiloista, jotka olivat jääneet taakse.

Seitsemän tunnin merimatkan jälkeen laskimme ankkurin saaren länsipuolelle, Matiatia-lahden ankkuriin.

Seuraava viikko oli aurinkoinen. Olimme loistavassa paikassa. Vierestä lähtivät lautat Aucklandiin puolen tunnin välein sekä bussit saaren kyliin. Viikon aikana kiertelimme saarta bussilla, patikoimme upeissa maisemissa, tutustuimme yhteen saaren monista viinitiloista, ihastelimme hiekkarantoja, siisteyttä, viihtyisyyttä. Ei ihme, että Waihekessa halutaan asua ja, kuljetaan päivittäin lautoilla Aucklandiin töihin.

Tällä hetkellä Sissi on sataman suojassa tulevilta kovilta tuulilta. Matka jatkuu Marsden Cove Marinaan, josta Sissille on varattu joulukuuksi laituripaikka. Kippari ja puosu lähtevät kotimaahan perheenjäsenten luokse joulunviettoon.

Alkuvuodesta jatkuvat purjehdukset Uudessa-Seelannissa uusien vaihtuvien miehistöjen kanssa.

Sitä odotamme innolla!