TAHITIN TIENOILLA

Sissi nautiskeli useamman kuukauden Tahitin, Bora Boran, Papeeten vesillä...

Hiiohoi ja ia orana.Sissi on nyt jättänyt Ranskan Polynesian taakseen, ja purjehtii toista yötä täysikuun loisteessa kohti Cook -saarten Suwarrowia.Lähes päivälleen neljä kuukautta vierähti täällä Tahitilla ja lähisaarilla. Pääosa ajasta oltiin ankkurissa Tahitilla, ja Moorealla.
Purjehduksia teimme Bora Boralle, Tahaalle, Raiatealle ja Huahinille lähes 1000 nm.Kaikilla näillä saaarilla on omat erityispiirteensä. Bora Boralla on upeat ankkurointialueet ja mahdollista snorklailla rauskujen ja mustatäplähaiden kanssa, muuta vedenalaista upeaa maisemaa unohtamatta. Moorella kasvatetaan ananaksia. Huahine on näistä saarista kaikkein "rauhallisin".
Siellä vaalitaan perinteitä, ja pidetään ympäristöstä erittäin hyvää huolta. Siisteys ja roskattomuus teiden varsilla on heti havaittavissa. Myös roskapisteet ovat siistejä ja niissä on monipuoliset kierrätykset. Sitä ei ole muilla saarilla.
Kävimme Huahinellä kaksi kertaa Romain Dubusin opastamalla saarikierroksella, ja "ahmimme" tietoa alueen historiasta ja taas nousussa olevasta luonnonkasvilääkinnästä. Luonnosta löytyy perinteiset hoitoaineet lähes kaikkiin vaivoihin.Perinteet ovat täällä arvossaan, ja kaikki huipentuu kahden viikon pituiseen Heiva-juhlaan. Niissä kilpaillaan mm. soudussa, triathlonissa ja tanssissa.
Kävimme loppunäytöksessä, jossa esiintyivät kilpailun kakkossijalle yltäneet tanssiryhmät. Viiden tunnin pituisessa esityksessä oli mukana kolme eri ryhmää, ja aika vierähti kuin siivillä. Kussakin ryhmässä oli satoja esiintyjiä, ja esitykset koostuivat ryhmätansseista ja soolotansseista. Miehille tyypillisessä polynesialaistanssissa polvia "louskutetaan" edestakaisin kyykkyasennossa. Naiset taas saavat lantion ja pakarat sellaiseen vauhtiin, että sitä on
vaikea kuvitella ellei ole nähnyt. Musiikki koostuu lähes pelkästään voimakkaasta rummutuksesta erikokoisilla rummuilla. Joissakin ryhmissä oli mukana polynesialainen perinnesoitin ukulele. Asut olivat toinen toistaan komeampia ja ne vaihtuivat usein esityksen aikana. Pääasuna oli useimmiten kaislahame ja koristeena upeita kukista tehtyjä
pääkoristeita. Tatuointeja täällä näkee todella paljon, ja joillakin lähes koko vartalo on tatuoitu täyteen. Jokaisella tatuointikuviolla on oma merkityksensä, jota halutaan näyttää. Toinen perinteisiin liittyvä tapa naisilla on pitää kukkaa korvan takana. Usein se on kansaliskukka tiare, mutta paljon on myös suurempia ja värikkäämpiä kukkia sekä kukkaseppeleitä. Meille
kerrottiin, että oikean tai vasemman korvan takana olevalla kukalla viestiteään, onko vapaa vai varattu. Myös miehet pitävät usien korvan takana tiaren nuppua.Ranskan Polynesia ja erityisesti Social Islands ovat alueena niin kauniit ja ilmastoltaan miellyttävät, että en yhtään ihmettele niitä
purjehtijoita,jotka jäävät tänne pidemmäksikin ajaksi. Juttelimme muutamien kanssa, jotka jäävät tänne toiseksi vuodeksi, yksi purjehtija jopa neljäksi vuodeksi. EU-kansalaisilla se on helppoa, mutta toiset voivat oleskella täällä vain kolme kuukautta ilman suurempaa "paperisotaa".Veneiden perässä liehuu aika usein USA:n ja Kanadan liput.
Eurooppalaisista yleisimpiä ovat britit ja tietysti ranskalaiset. Pohjoismaista eniten oli norjalaisia ja vain muutama ruotsalainen ja tanskalainen. Suomalaisia tapasimme vain Meretniemien Panacean. Kaikki saaret ovat koralliriutan ympäröimät, joka taltuttaa korkean mainingin. Varsinaisia venesatamia on vain Tahitilla Papeete Marina ja Marina Taina. Sitten on muutama pienempi lähinnä korjaustelakan yhteydessä oleva satama. Veneiden huoltomahdollisuudet ovat hyvät Tahitilla ja Raiatealla. Sissi nostettiin ylös Tahitilla. Pohja maalattiin ja sinkit vaihdettiin.
Potkurit pinnoitettiin Propspeedillä, jonka pitäisi suojata niitä jopa viisi vuotta. Uudessa Seelannissa on tullut keväällä voimaan uudet määräykset. Sinne saapuvilla aluksilla ei pohjan maalaus saa olla kuutta kuukautta vanhempi, tai vene on nostettu ylös pesua varten kuukautta ennen saapumista, ja siitä on oltava todistus. Uudessa Seelanissa kiinnitytään ensin karanteenilaituriin, jossa viranomaiset tarkastavat veneen päällisin puolin, ja sukeltaja käy
toteamassa pohjan kunnon. Tarkaksi menee. Tästä ehkä johtuu, että yllättävn moni vene ei mene Uuteen Seelantiin ollenkaan, vaan jatkavat suoraan Australiaan.

Aika täällä vierähti todella nopeasti, ja haikella mielellä lähdemme täältä, mutta Sissin matkan on jatkuttava kohti uusia maita. Sissillä kaikki hyvin. Polynesialaisittain nanaa (hei hei) toivottavat
kippari Hannu ja first mate Tuija

---

29.8.2018
Suwarrow, Cook IslandsLähtö Bora Boralta viivästyi vuorokaudella. Kuvittelimme, että käytyämme uloskirjautumassa Gendarmeriellä (poliisi), saamme samantien lähtöluvan.
Ei sentään niin. Kippari täytti samat lomakkeet kuin sisäänkirjautumisessa neljä kuukautta sitten, passit tarkastettiin ja pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan. Aamulla tullilomakkeiden postitus ja matkaan. Meri oli ensimmäisen vuorokauden epämiellyttävän sekavaa. Liekö Havaijin eteläpuolella riehuneen hirmumyrskyn jälkimaininkeja tai mitä lie ollut.
Uudella miehistöllä oli totuttelua keikkuvaan menoon ja nukkumapaikkoja viriteltiin sen mukaan, missä pystyi nukkumaan.Yöllä saimme max 15m/s tuulen ja melkein täysikuun.
Aamulla teimme jiipin ja meno tasaantui. Kompassisuunta 335*."Kala!" -huuto kannelta sai aikaan teputusta ja touhua raukeaan aamuun. Hannu ja Pia yhteistyössä saivat kelattua pitkälle uineen siiman takaisin. Koukun päässä komeili pettymys; barraguda. Kun myöhemmin Suwarrowilla kerroimme kalansaaliista, kansallispuistovahti ihmetteli miksi ihmeessä heitimme hyvän kalan pois. No, meillä on ennakkoluulomme barragudasta chiguaterra-myrkyn takia.
Seuraavana päivänä saimme kauniin ja sopivan kokoisen tonnikalan, josta teimme sushit ja paistetut fileet.Purjehdus eteni leikkaamalla kevyissä takatuulissa. Merenkäynti oli ajoittain hyvinkin tasaista ja silloin sai koululainen tehdä läksyjä. Mukava paikka siihen oli sitlooran lattia.
Mailit karttuivat 130-140nm vuorokausivauhdilla. Saimme nähdä upeita kuunnousuja itätaivaalla ja seurata kuun kasvua täysikuuksi.28.8. aamulla auringonnoustessa klo 6.59 näkyivät Suwarrowin-atollin matalat saaret. Sisäänmenoaukossa oli 3kn vastavirta. Kippari sai olla
tarkkana ruorissa, riuttoja oli molemmin puolin.
Suwarrowin luonnonpuiston ainoa sallittu ankkurointialue on Anchorage Islandin takana. Siellä oli iloksemme kolme muutakin purjevenettä. VHF:llä yhteys puistovahtiin ja pian tulivatkin saaren ainoat asukkaat kaksi puistovahtia tekemään sisäänkirjautumisen tulli- ja
immigrationmuodollisuudet. Me olimme jo aikaisemmin lähettäneet Cook-saarten viranomaisille pyynnön Suwarrowille menoon. Lupa oli tullut sähköpostiin. Bioturvallisuuteen kuului veneen suihkutus hyönteismyrkyllä sekä verkkopussissa roikkuneiden hedelmien siirtäminen  sisätiloihin.

Matka Bora Boralta Suwarrowille kesti 5 vrk ja 20h. Trip 792nm.

-----

Suwarrow, Cook islands
Lat 13*14,836´S Lon 163*06,495`W
28.8. - 1.9.2018

Suwarrow yllätti. Atolli on luonnonsuojelualue kaukana kaikesta, keskellä merta omassa yksityisessä ylhäisyydessään. Auringon noustua eteemme avautui muutaman isomman saaren ja yhden palmusaaren sisältävä laaja atolli. Sopivasti valoisaan aikaan "kurvasimme" riutan aukosta sisään parin solmun vastavirrassa. Laskimme ankkurin ainoaan sallittuun paikkaan eli
Anchorage-saaren taakse. Viranomaiset tulivat tekemään sisäänkirjautumisemme. Harry edusti tullia ja John immigrationia. Molemmat tutkivat passimme ja molemmille täytimme lomakkeita. Lepopäivän jälkeen tutustuimme saareen. Rannalla oli vastassa isot kalastusverkoista tehdyt riippukeinut, luonnonsuojelualueen säännöt, kirjasto ja viranomaisten hallintorakennus. Kaksi viimeksi mainittua voisivat olla myös sitaateissa. Muita nähtävyyksiä olivat poluilla omiin kotiloihinsa pakenevat erakkoravut ja kookospalmut.Harry ja John, viranomaiset ja  luonnonsuojelualueen vahdit ovat saaren ainoat asukkaat. Heidän pestinsä kestää toukokuusta marraskuuhun, tauotta. Heidät tuodaan saareen toukokuussa suuren ruokavaraston kanssa ja haetaan pois syklonikauden alussa - jos muistetaan hakea. Johnin kertoman mukaan, Harry unohtui joskus hakea. No, hän pääsi pois jonkun veneilijän mukana. Muuta seuraa heillä ei ole kuin vaihtuvat veneilijät. Molemmat miehet ovat kotoisin muutamien satojen mailien päästä toisilta atolleilta, ja perheet odottavat heitä kotiin aina pestin päätyttyä.Suwarrowilla on asunut aikoinaan myös herra nimeltä Tom Neale, joka kirjoitti kirjassaan "An island to oneself" elämästään sarella. John paheksui Tom Nealea. Mokomakin mies jätti perheensä ja muutti
saarelle vuosiksi yksin. Rannalla oli erikoinen venäjänkielinen kyltti, jossa oli laivan kuva ja
laivan nimi RV Kallisto. Jäimme ihmettelemään suomalaisen tuntuista nimeä ja saaren historiaan liittyvää Venäjä-yhteyttä. Tietääksemme joissakin vanhoissa kartoissa saaren nimi on Suvarov. Kuulimme myös tarinan, että joku venäläinen miljonääri olisi tehnyt saaresta myyntitarjouksen, joka tyrmättiin.Suunniteltu lähtöpäivä oli hyvin tuulinen. Vaahtopäät mylläsivät riutan sisäpuolellakin. Sissin ankkuri oli hyvin hiekkapohjassa kiinni, vaikka puuskat vinkuivat kunnolla. Päätimme siirtää lähtöä seuraavaan päivään. Sen sijaan Hannu päätti käynnistää pääkoneen akkujen latausta varten. Klik. Klik. Jaaha. Kone ei käynnistynyt. Muutama hikinen hetki ja mielikuvissa tilanne: olemme riuttojen välissä ja kone ei käynnisty.
Uudehko 140A:n starttiakku oli lopettanut toiminnan. Onneksi viereisestä radioakusta johdot yhdistämällä starttiakun napoihin saimme generaattorin käyntiin sekä moottorin käynnistettyä.
Mikä helpotus. Seuraavana päivänä tuuli oli rauhoittunut. Lähdimme käymään kumiveneellä
maissa uloskirjautumassa Harryn luona seinättömässä "hallintorakennuksessa". Ystävällisen palvelun ja hyvien tuulten toivotusten jälkeen veneellä left-over lounas, tiskit ja sitten olimme
valmiita matkaan. Kippari ilmoitti käynnistävänsä koneen. Klik. Klik. Moottori ei käynnistynyt. Emme siis lähtneetkään ihan vielä. Lahdella oli kolme muuta venettä, joista kaksi tekivät lähtöä. Niiden kippaarit tulivat moikkaamaan meitä, ja kuullessaan ongelmamme, nousivat
Sissiin tuumailemaan...mitä tehdä. Sissin perähytissä hikoiltiin Lennyn sängyn alla olevan starttiakun ympärillä, emmekä voinet todeta muuta, kuin että starttiakku oli totaalisesti loppu. USAlaisveneen kipparilla oli starttikaapelit veneessä, ja hän haki ne Sissiin. Kaivoimme toisen
peräpunkan alta "hupiakkupaketin" esiin, ja sieltä apukaapeleilla saimme pääkoneen käynnistettyä. Teimme kaupat käynnistyskaapeleista, sillä hän sanoi meidän tarvitsevan
niitä kipeämmin, kuin hän ehkä. Mikä helpotus! Tarjosimme auttajille muutaman tölkin olutta ja viinipullon. Utahin mies ei halunnut alkoholia, mutta uusiseelantilaiselle kelpasi molempien
juomat.Lähdimme kolmen letkassa ulos Suwarrowin riuttojen välistä ja kun tiemme erkanivat kutsuimme vielä VHF 16 sekä SC Chasing Starsia että SV Roque´ta ja kiitimme heitä molempia korvaamattomasta avusta. Me lähdimme keikkuvalle merelle takahytin punkat myllättyina kohti 500 merimailin päässä odottavaa Samoaa ja toiveissa löytää sieltä uusi starttiakku.

Sissi ankkurissa ja kippari rannalla
Sissi ankkurissa ja kippari rannalla
Kylkilauta oli tarpeen Bora Boralla
Kylkilauta oli tarpeen Bora Boralla
Hedelmä?
Hedelmä?
Uusi antifouling
Uusi antifouling
Huahinen sunnuntaiaamun markkinat
Huahinen sunnuntaiaamun markkinat
Katamaraanien kierrätystä
Katamaraanien kierrätystä
Heiva -juhlan esiintyjiä
Heiva -juhlan esiintyjiä
Kippari ja first mate Papeetessa
Kippari ja first mate Papeetessa
Erikoisia sinisilmäisiä ankeriaita peinessä purossa Huahinella
Erikoisia sinisilmäisiä ankeriaita peinessä purossa Huahinella
Hedelmät ovat herkullisia täällä
Hedelmät ovat herkullisia täällä
Sissi huollettiin perusteellisesti Tahitilla
Sissi huollettiin perusteellisesti Tahitilla
Veden värit
Veden värit
Potkuri on nyt liukas
Potkuri on nyt liukas
Vaniljan pölytys on käsityötä
Vaniljan pölytys on käsityötä
Sissi ankkurissa Bora Bora Yacht Clubin edustalla
Sissi ankkurissa Bora Bora Yacht Clubin edustalla
Vaniljan kukka
Vaniljan kukka
Koralli vallattu Suomelle
Koralli vallattu Suomelle
Ukulele on kansallissoitin Tahitilla
Ukulele on kansallissoitin Tahitilla
Vaniljan kuivausta
Vaniljan kuivausta
Poisson Cru on yleisimpiä tarjottavia ruoka-annoksia
Poisson Cru on yleisimpiä tarjottavia ruoka-annoksia
Huahinen distillerissä maistelemassa
Huahinen distillerissä maistelemassa
Kun rauta on ruostunut loppuun, jatketaan puulaidoilla
Kun rauta on ruostunut loppuun, jatketaan puulaidoilla
Ruuan valmistusta Sissillä
Ruuan valmistusta Sissillä
Polynesiassa tykätään väreistä
Polynesiassa tykätään väreistä
Helmen viljelyn esittelyä Tahaalla
Helmen viljelyn esittelyä Tahaalla
Kippari Moorealla
Kippari Moorealla
Legilätsä a la Virva
Legilätsä a la Virva
Nautinnollista purjehdusta Bora Boralle
Nautinnollista purjehdusta Bora Boralle
Polynesialaiset ovat kovia melomaan
Polynesialaiset ovat kovia melomaan
Bora Bora Yacht Club
Bora Bora Yacht Club
Polyneisalainen katamaraani
Polyneisalainen katamaraani
Marian Taina Tahitilla
Marian Taina Tahitilla
Tiare on Tahitin kansalliskukka
Tiare on Tahitin kansalliskukka
s/y Sissi
s/y Sissi
Tupla saalis
Tupla saalis
Hei me suppaillaan
Hei me suppaillaan
Kukkia ja värejä
Kukkia ja värejä
Kukkalein tekijä
Kukkalein tekijä
Romain -oppaamme esitteli lääkekasveja Huahinella
Romain -oppaamme esitteli lääkekasveja Huahinella
Bora Bora
Bora Bora
Huoltotöitä
Huoltotöitä
Stingray -rausku
Stingray -rausku
Seinamaalaus Tahitilla Papeetessa
Seinamaalaus Tahitilla Papeetessa
Aarre Meretniemi leipoi Sissille kinuskikakun
Aarre Meretniemi leipoi Sissille kinuskikakun
Uimakaverina Bora Boralla mustatäplähai
Uimakaverina Bora Boralla mustatäplähai
Rauskun kanssa uimassa
Rauskun kanssa uimassa