Leg 3

LÄHTÖ GALAPAGOKSELTA

Hiiohoi...

Ensimmäinen yö takana Galapagokselta Marquesasille.
Ankkuri nostettiin Academy Bayssä klo 13.20. Sitä ennen kävimme ottamassa
miehistöstä lähtökuvan Galapagoksen Santa Cruz- tekstien vieessä, ja
samalla lähtölounaalla. Pari päivää aiemmin oli tullut jo polttoainetankkaus, ja lähtöpäivän
aamuna vesitankkaus veneen tankkiin piripintaan, ja tyhjentyneet 5 l:n
vesipullot tankattiin myös täyteen lähinnä pesuvesiksi, mutta kyllä niitä
voidaan keitettynä käyttää myös talousvesinä.
Vesi kone oikuttelee edelleen, mutta kyllä me pärjäämme tämän pitkän
legimme tarkalla vedenkäytöllä, ja laidan ulkopuolellahan riittää lämmintä
ihoystävällistä pesuvettä varmaan riittävästi.Jo etukäteen oli tiedossa, että tuuliolosuhteet Galapagoksen saariryhmän lähellä ovat oikulliset. Sen saimme mekin kokea. Tunnin koneajon jälkeen virisi hyvä tuuli, ja Sissi kiiti 6,5 kn suoraan kohteeseen...mutta hetken
kuluttua se riemu loppui, ja kone oli otettava taas avuksi. Pari tuntia
koneajelua, ja tuulta oli sen verran, että otimme taas purjeet käyttöön.
Vaihtelevalla 3-5 kn nopeudella päästiin taas purjehtimaan, kunnes aamulla
auringon noustessa tuuli alkoi hiipua, ja putosi alle 2 m/s.
Sillä tuulen paineella, ja korkeassa mainingissa eivät purjeet pysyneet
vedossa, ja taas oli otettava kone käyttöön.AISissa näkyy kolme muuta venettä, jotka lähtivät samoihin aikoihin. Niiden nopeudesta voi päätellä, että osa ajaa vauhdilla koneella, ja yksi
seisoo lähes paikallaan. Kaikilla on sama suunta...Marquesas-saaret.Meillä on arvio, että reilu 3000 nm matka Maarquesasin Hiva Oalle kestänee
noi 20-23 vrk, mutta matka kestää juuri sen verran kun tuulet meitä
kuljettavat.Sississä on jo totuttu siihen, että matkan alkumailit ovat hankalimpia.
Samaa näyttävät sääkartat nytkin. 5*S eteläpuolella näyttää alkavan Tyynen
valtameren "pasaatit". Sinne mekin suuntaamme, ja niin näyttävät tekevän
toisetkin, yhtä lukuun ottamatta, joka painelee koneella suoraan länteen.
Meidän sääennusteissa juuri sinne on tulossa huomenna aivan tuuleton alue.
Me yritämme ehtiä sen eteläpuolelta kunnon tuuliin, joita sitten näyttäsi
riittävän perille saakka.Galapagos oli todella huima kokemus, kuinka ihmiset ja luonnon eläimet
voivat elää yhdessä sopusoinnussa.
Kun kaupungilla iguaani oli ylittämässä katua, niin liikenne pysähtyi, ja
odotti. Kalatorilla kuhisi merileijonat, pelikaanit, ja muut linnut
kalanperkaajien ympärillä, ja odottivat omia makupalojaan. Linnutkin
odottivat, eivät lennelleet avonaisen kalatiskin päällä, tai yrittäneet
"varastaa" makupaloja. Sissin ympärillä uiskenteli muutaman kerran hait. Rauskuja näkyi
jatkuvasti, ja aina yhtä hauskaa oli seurata merileijonien leikkiä sekä
pelikaanien roiskahtavaa kalastusta. Meri-iguaanit uivat sulavasti pitkää
häntäänsä vemputtaen.Miehistöön liittyi kaksi uutta jäsentä Katariina ja Pirjo, kun Reijo ja
Kristiina lähtivät jo takaisin Suomeen. Miehistössä jatkavat edelleen
Tara, Raija ja Virva. He nauttivat koko "talven" edestä Martiniquelta
Tahitille saakka. Kipparina on Hannu ja first mate Tuija.

Sissillä edelleen kaikki hyvin.Sijainti 16.3. klo 9.00 paikallista aikaa,(aikaero Suomeen on 8h)Lat 01*40,9´S ja Lon 91*20,8´W
suunta COG 235 *, nopeus 6,8 kn (koneella), tuuli WNW 0,8 m/s

Terkuin Sissin miehistö


20.3.2018

Hiiohoi...
Eilen oli Sissillä juhlapäivä eikä vain yksi. Ensimmäinen 500 nm tuli
täyteen. Loput 2500 mailia tätä legiä alkoi. Sissi on purjehtinut yli
50000 mailia, ja mitä sitten tapahtui.Oli juuri lounasaika, ja kippari istuskeli sisällä karttojen äärellä. Miehistö (naisisto) nautti jo lounasta avotilassa, kun kuului huuto...
kalakalakalakalakala. Ja niinhän siellä siima meni ulos täyttä vauhtia.Kippari kipaisi takakannelle, ja alkoi jarrutella, mutta ei meinannut hirmu pysähtyä. Siima väheni jo uhkaavasti, mutta lopulta kala suostui Sissin vauhtiin.
Heti oli selvää, että tätä ei oteta ylös veneen vauhdin olessa seitsemän
solmua. Keulapurje rullattiin sisään, ja saimme vauhdin hidastumaan niin,
että aloitimme väsytyksen. Painoa oli kuitenkin niin paljon, että ei saatu
edes pumppaamalla kalaa lähemmäs ja siimaa sisään.Lopulta kippari otti viiltosuojahanskat käteen, ja Katariina alkoi kelata siimaa sisään sitä mukaan, kun kalaa saatiin käsin vetämällä lähemmäs. Tuija toi turvaliinan kipparille ja nostokoukun valmiiksi.
Ajan myötä kala saatiin näkyville, ja kyllä suut loksahtivat, kun sen koko
näyttäytyi. Tunnistus raitojen perusteella oli helppo. Meillä oli kiinni
iso wahoo. Katariina sai siiman sisään, ja Tuija otti sen käteen, ja ohjaili pedon
koukkausetäisyydelle. Kippari roikkui takatasolla turvaliinan varassa, ja
heti ekä koukkaus onnistui. Alkoi hurja päristely, ja juuri kun kippari oli nostamassa kalaa
takakanelle, se pääsi irti nostokoukusta. Se oli ollut vain niskanahasta
läpi. Onneksi Rapala oli tukevasti kaikilla koukuilla kiinni, ja sitten
toisella kerralla oli jo aikaa "tähdätä" nostokoukulle hyvä paikka. Sitten
rommit kalan, ja kalastajan kurkkuun. Mittaus suoritettiin välittömästi,
ja tulos oli 125 cm. Painoa oli senverran, että kippari juuri ja juuri
jaksoi nostaa saaliin koukussa takakaiteen yli.Ihan oikeasti se nappasi Rapalan vihreäsiniseen vaappuun, joka ui hyvin vielä 6-7 solmun nopeudessa. Tällä samalla olemme saaneet myös komeita tonnikaloja. Nyt on Rapala aikalailla hampailla kaluttu, mutta eiköhän se
vielä toimmi, kun aika koittaa.
Kippari fileerasi kalan, ja nyt meillä on kalaruokaa ainakin kolmeksi
päiväksi. Heti saalistuspäivän iltaruokana oli voissa paistetut kalafileet, ja ne
maistuivat aivan taivaallisen hyvältä valkosipuliperunoiden kanssa,
lisukkeena tomaatti-avocadosalaatti ja papaijaa. Wahoo on kalakartan
mukaan "foodquality excellent".
Tänään saaliista loihdittiin lounaaksi wahoo-carpaccioa, ja
lime-marinoitua cevicheä. Sississä on tapana syödä hyvin tuoreista
ruoka-aineksista.Kun pääsimme eroon ITCZ(intertropical conversion zone)-alueelta, jossa
säät voivat olla aivan laidasta laitaan, on purjehdus ollut todella
nautinnolista. Etenemme suoraan Marqueas-saarten Hiva Oalle hyvää vauhtia
n. 120 asteen tuulikulmassa genoan ja isopurjeen avulla.
Tuuli vaihtelee 7-11 m/s välillä, ja antaa meille hyvän 7-8 kn vauhdin. Se
riittää meille oikein hyvin, emmekä halua ottaa irti viimeisiä solmun
kymmenyksiä, ja rasittaa Sissiä liikaa. Viimeisen 24 h vuorokausimatka oli
komea 173,5 nm.Miehistöllä on ihan oikeasti hauskaa, ja nauru raikaa. Joku keksii ensin
"hyvän jutun" ja toiset sitä taitavasti jatkavat.Yksi esimerkki olkoon, kun juttelimme merirosvoista, niin Virva huuti takakajuutasta:" jos rosvoja tuloo, niin veretään ensin henkarilla
ohimoon, ja sitten kurkipotku aataminomenaan, niin eiköhän rosvo tokene,
ja lähre käpälämäkeen!!"Muuten päivät kuluvat lukien, musiikkia kuunnellen, ja tietysti vain merta tuijottaen. Siihen ei koskaan kyllästy.
Pirjo on vetänyt jumppatuokoita, joten lihaskunnostakin pidetään huolta.Lämmintä on ulkona ja sisällä. Mittari näyttää 28-30 astetta, mutta onneksi yöksi vähän viilenee, ja pystymme pitämään suojan puolen ikkunoita auki, ja myös kattoluukut ovat vähän raollaan. Hyvin kaikki kertovat
nukkuvansa, paitsi kerrossänkyhytin alapetillä on kuuma. Kata onkin
nukkunut salongin sohvalla kipparin ollessa yövahdissa, tai joskus myös
salongin lattialla. Se onkin ehkä keikkumattomin paikka.Aamuisin kannelta kerätään lentokaloja ja squideja (pieni mustekala), jotka ovat aaltojen mukana paikaantuneet kannelle. Valitettavasti ne ovat vain aamulla jo "entisiä", joten syödään vain wahoota.Mikä hienointa, niin kukaan ei ole potenut merisairautta!!!!Yövahdit ovat kolmen tunnin mittaisia, ja eipä siellä juuri vahtimista
ole, sillä meri on suuri ja autio. Edes AISissa ei ole näkynyt mitään
useaan päivään.Sijainti tänään klo 12. Lat 05*06,4´S, Lon 100*29,1´W
suunta COG 275*, nopeus SOG 7,3 kn
SSE 8,5 m/s, trip 709,2 nm
edellinen 24 h 173,5 nm ja 2275 nm jäljellä.

Sissillä edelleen kaikki hyvin....
Terkuin Sissin kippari ja naisisto.


26.3.2018

173,5nm, 189,9nm, 193,9nm/25h, 186nm, 177nm, 181nm...tässä
viimevuorokausien etenemät Sissillä. Kovia lukuja, mutta Sissillä on
selvästi menohaluja.Puolivälin "asema" ohitettiin Tyynen valtameren ylityksessä toissapäivänä.
Purjehdus on sujunut erittäin hienosti, kun selvittiin alkuvaiheen ITCZ
(intertropical convergense zone) alueelta ulos.Nyt on Sissillä uusi vuorokausiennätys etenemisessä. Harmillisesti kaapelinmitan alle 190 nm/24h, mutta se on 189,9 nm. Neljä edellistä
vuorokautta ovat kaikki olleet 180 nm/24 h vaiheilla, ja sillä vauhdilla
mailit taittuvat. Tällä hetkellä on purjehdittu 1804 nm ja keskivauhti on
hyvä 6,9 kn. Hiva Oan edustalle on matkaa "enää" 1231 nm.Tuulet ovat olleet todella vakaita, muutamia sadekuurojen nostattamia 15m/s hetkiä lukuun ottamatta, 9-12 m/s SSE, ja maininki 2-3 m.
Jo etukäteen oli tiedossa, että tällä välillä sää on enimmäkseen
puolipilvinen, mutta se on vain hyvä, sillä öisin on helppo nukkua, kun ei
ole niin kuuma. Kattoluukut ovat vain tuuletusasennossa, ja tuulenpuolen ikkunat ovat
kiinni, sillä välillä aallon osuessa tömähtäen Sissin kylkeen, lentää vesi
komeassa kaaressa kannelle ja sen yli.Merellä on ollu tyhjää, mutta eilen illalla Tuija oikein säikähti, kun AISiin ilmestyi alus. Nimestä päätellen kyseessä oli japanilainen
kalastusalus Kineimaru nro 138. Se ohitti meidät 16 mailin päästä, jatkaen
matkaa viiden solmun nopeudella kohti itää.Huomenna imeisesti alamme mekin taas kalastaa. Pidimme taukoa, kun sinikeltavihreän Rapalan yllättämä komea Wahoo on syöty. Ruokaa on
Sississä vielä pitemmällekin legille kuin Tahiti.
Vettä on naisisto käyttänyt todella niukasti ja siksi meillä ei ole
ongelmaa makean veden suhteen, vaikka en ole saanutkaan vesikonetta
toimimaan kunnolla. Jostain liitoksesta tms. vain tulee ilmaa, ja siksi
työpainetta ei saavuteta. Ilmakuplia sensijaan menee virtausmittarissa
kuin helminauhaa.Nyt näyttää sääkarttojen mukaan siltä, että tuulet jatkuvat perille saakka
hyvinä. Ainoa muutos on, että ne käääntyvät hitaasti enemmän idän
suunnalle. Meidän on tehtävä ratkaisu, otammeko spiirapuomin käyttöön, vai
ajammeko jiippailemalla. Aika näyttää.Tämän hetken arvio on, että ylitys Marquesasille kestää 18-19 vrk, ja se on kova aika se. Hiva Oalle laskemme ankkurin n. 3.4.Siellä uimme ja snorklailemme muutaman päivän, ja käymme tietysti sisämaassakin retkeilemässä. Ainakin Paul Gauguinin haudalla on käytävä.
Samassa paikassa lepää myös belgialainen kuuluisuus Jacques Brel.Kun meri alkaa polttaa Sissin alla, otamme suunnan lounaaseen Tuamotu-
saarille (atolleille). Siellä pysähdymme ainakin Fakarava -atollille, jota
jotkut purjehtijat ovat luonnehtineet kauneimmaksi paikaksi, jossa he ovat
käyneet. Siellä on hienot snorklailukorallialueet. Tahitille menemme
viimeistään 23.4., ja siellä tämän hetken suunnitelman mukaan rantaudumme
ensimmäiseksi Moorealle.Sissi toimii hienosti, ja vie meitä turvallisen vakaasti eteen päin.
Purjeina meillä on kakkosreivattu genoa ja hieman reivattu iso.Bryt Sailsin uusi isopurje toimii todella hienosti, leikkaus on hyvä ja rakenne todella tukeva,joten pitää muotonsa isona ja reivattuna. On täyttä vastinetta rahalle. Voin lämpimästi suositella.Sissillä edelleen kaikki hyvin, nauru raikaa, ja jutut ovat huimia!!!Sijainti Lat 8*38,5´S, Lon 118*18,0´W
suunta COG 260*, nopeus SOG 7,6 kn, tuuli SE 10 m/s ja
tuulikulma 130*, maininki 2-3 m.
Purjehdittu Galapagokselta 1807 nm, ja jäljellä Marquesasin
Hiva Oalle 1229 nm.

Terkuin kippari Hannu/Armando, first mate Tuija ja Sissin naisisto.


30.3.2018

Vauhdit on taputeltu, ja nyt mennään todella kevyissä tuulissa ilmeisesti
loppumailit 680 nm. Toissapäivänä alkoi ennusteet muuttua, ja nyt on tuuli
4-5 m/s E, eli suoraan takaa kohdesuuntaan purjehdittaessa. Joten
arvioitu Hiva Oalle saapuminen venyy ainakin kahdella vuorokaudella, eli
laskemme ankkurin aikaisintaan 4.3.. Nyt, ellei säässä tapahdu muutoksia, niin loppumatkan jiippailemme genakkerilla todella kevyissä tuulissa.
Elämä täällä merellä on kuitenkin yhtä juhlaa, sillä ylihuomenna on
täysikuu, joka valaisee "tietämme" koko yön. Taivas on ollut parina viime
yönä lähes selkeä, ja valoa riittää täyden kuun voimalla.Olemme todellakin päässeet myös säätämään purjeita, ja etsimään hyvää purjekombinaatiota. Pitkään yritettiin peruspurjeilla kaikki temput, mutta vauhtia saatiin komeissa mainingeissa kolmen solmun pintaan. Ei auttanut
liikkien kiristykset eikä mitkään muut temput. Maininki tuulen jäljiltä
oli vielä 2-3 m, ja melko terävää.Yksi yö purjeiden läpsytystä kuunellessa riitti, ja eilen kippari teki päätöksen, että yritetään genaakkerilla, vaikka joudutaan menemään vähän
huonoon suuntaan, mutta Sissi liikku kuitenkin.Näin saatiinkin neljän m/s tuulessa vauhtia liki viisi solmua. Maininki alkoi pyöristyä, ja meno oli miellyttävää...hiljaista, ja vain vähän
unettavan keinuvaa. Eilen illalla auringonlaskun aikoihin tuuli yllättäen kääntyi 30 astetta,
ja jiipattiin genakkeri toiselle puolelle...yllätys yllästys tuuli kääntyi
takaisin 15 min kuluttua, ja taas jiipattiin genaakkeria. Oli hyvää
harjoitusta!!!Viime yö oli levollinen genaakkerin ollessa vedossa. Meno oli hiljaista.
Nyt päivän genakkeri on vetänyt viiden solmun pintaan suuntaan 300*, kun
kohde on 265*, mutta hyvä niin, ja nyt porukka osaa genaakerijiipin
nopeasti.Eihän näitä juttuja voi kirjoittaa ilman kalajuttua!!!
Eilen oli molemmissa siimoissa taas ruoka-aikaan komeat tonnarit kiinni.
Toinen reilu 5 kiloinen saatiin ylös, mutta toisessa siimassa katkesi
perukesiima!! Siellä oleva tonnari oli niin painava, että Kata piti vapaa
vain targaan tuettuna sinä aikana, kun kippari vetin Pirjon kanssa toista
ylös käsipelillä. Fileerasin saaliin heti ja, otettiin jälkkäriksi "namipalat" suoraan
kannella vasabin ja soijan kanssa.Tässä kiitokset kalastusammattilaiselle Santeri Kinnuselle, jonka opeilla kalaa on tullut aina, kun on tarvittu. Nyt on useampia tuplatärppejä jo
saatu ylöskin saakka. Yksi on ollut triplatärppi, josta kaksi saatiin
ylös, ja kolmas peruke katkesi!! On todella komeaa, kun on kaksi kalaa
kiinni samassa siimassa yhtäaikaa, ja molemmat saadaan ylös.
Olemme kalastaneet kuitenkin vain sen verran, kun jaksamme syödä.Eilisestä tonnikalasta Tuija loihti tänään lounaaksi todella herkulliset ja näyttävät sushit. Hyvä kylmä valkoviini täydensi makunautinnon. Harmi, kun emme voi välittää kuvia täältä, mutta onhan niitä Sissin sushikuvia
ollut jo aiemmissa blogeissa.
Tänään illalla paistamme vielä komeat tonnikalapihvit. Tällaista on meidän
pääsiäisruoka. Emme oikein kaipaa täällä lammasta.Meno on nyt todella tasaista laakeissa mainigeissa, ja siitä innostuneina Pirjo vetää naisille jumppatuokiota Sissin kannella kaksi (sivukansi), ja kannella kolme (takakansi) Kata loikoilee targaputkiin ripustetussa
riippukeinnussa!!!Tällaista menoa on valtameripurjehdus Sissillä. Jos kiinnostaa, niin
hyppää kannelle, ja hyviin hytteihin sinulle sopiville legeille. Rento
purjehdus hienolla ja turvallisella Trafin katsastamalla HR 46:sella
odottaa. Sissisailing.fi.

Sijainti 30.3.2018, Lat 09*11,2´S, Lon 128*17,7´W
tuuli 4,7 m/s E, nopeus 5,2 kn SOG, suunta 290* COG.
purjehdittu Galapagokselta 2435 nm, keskinopeudella 6,7 kn.
jäljellä suora etäisyys Marquesasin Hiva Oalle 680 nm.

Matkalla nähty AISIssa yksi kalastusalus, kaksi rahtilaivaa, ja yhden purkkarin purje kaukana hetken ajan.Kalaa saatu yksi komea Wahoo, kaksi mahimahia ja yksi tonnikala.
Kalat ovat olleet niin komeita, että yhdestä kalasta on syöty
aterioita 2-4 vrk.Sissin kirjato on ollut kovassa käytössä, ja Virva tekee todella
hienoja kirjontoja käydyistä maista lakkiin. Kippari tekikin
tilauksen, myös oman lakkinsa koristeluun Virvalta. Joskus täällä
tuntuu olevan oikein "kiire"?!

Sissillä kaikki hyvin edelleen..

1.4.2018

Toisinaan kyselemme toisiltamme, mikähän viikonpäivä tänään on tai
moneskohan päivä tänään on. Sehän on täysin normaalia, kun päivät
muistuttavat toisiaan, eikä ole väliä, onko maanantai vai perjantai.
Olemme myös joskus joutuneet kysymään ihan tosissaan, onko nyt muuten
aamupäivä vai iltapäivä. Se on kirvoittanut hyvät naurut useaan kertaan.Tänään olemme harvinaisen kartalla. Tänään on pääsiäissunnuntai, aprillipäivä ja 17.vrk Tyynellä valtamerellä.Eilen oli juhlistettava pienellä portviinitujulla 500nm alitusta. Tänä aamuna alittui 400nm. Sataset lentelee vauhdilla. Sissi kulkee keikkuen virsikirjalla (keulapurje ja iso purje eri puolilla) 6-7kn vauhdilla suoraan kohteeseen Hiva Oalle. Tällä hetkellä jäljellä 340nm.Naisisto kokoontui juuri äsken "kannelle kaksi" jumppaan. Kapteeniakin houkuteltiin sekaryhmään. Turhaan. Viime päiviä on leimannut kirjaston ahkera käyttö. Tällä hetkellä Murakamin "Kafka rannalla" on kiertänyt monissa käsissä ja herättänyt keskustelua ja ihmettelyä.Mekin jo mielissämme tähyämme rannalle toiset enemmän, toiset vähemmän.
Odottava tunnelma on aistittavissa. Toisaalta vielä nautimme täysillä
valtameren katselusta ja syleilystä.Öisessä vahtivuorossa oikaisimme Pirjon kanssa sitlooran vastakkaisille penkeille. Kuinkas kävikään, tuli ihana uni täysikuun
paistaessa,planettojen Saturnuksen ja Jupiterin loistaessa kirkkaasti
vierekkäin itäisellä taivaalla ja meren maininkien kuohujen lyödessä
Sissin kylken. Herättiin sopivaasti ennen vahtivuoron loppua.
Emmem ollet kovin huolissamme nukahtamisesta, koska lähimmät kaksi laivaa
kymmenen päivän aikana on kulkenut 100 mailin päässä.Emme kuitenkaan vain nukkuneet vahtivuorossa, joimme teetä ja söimme jugurttia. Pirjo oli laittamassa sokerikippoa takaisin kaappiin, kun Keikahdus tuli. Sokerit lensivät purkista keskimmäiseen maustekaappiin
hellan taakse.Kapteeni on omaksunut selviytymisstrategiaksi tämän kuuden hengen
naisiston kanssa perheenisännän roolin. Rooliin kuuluu toisinaan
toruminen. Itse ei tietenkään puhunut mitään, kun pöydälle laittamansa avaamaton
kokistölkki lensi ja hajotessaan valutti sokerivaahdon sekä pöydälle että
matolle.Pentteristä on edelleen tarjottu vaihtelevan menun mukaista ruokaa vaikka
ruoka-ainevarasto on kaventunut. Maito loppuu tänään, omenoita on kolme.
Kaali säilyi pisimpään kangaspussissa jääkaapissa. Hedelmät ja vihannekset
ovat loppuneet ties milloin. Sipulin lisäksi kuivamuonaa on vielä reilusti
samoin pakasteessa lihaa.T ämä naisisto ja kapteni ovat ansainneet jo tässä vaiheessa mitalin
vedenkäytön säästämisessä. Tankkivettä on jäljellä vielä kolmannes. Pesu-
ja pyykkivesi on vesipulloissa spa-osaston luukun alla.
Peseytymisestä ja pyykkäämisestä voisi myös kertoa yksityiskohtaisesti.
Mutta mainittakoon vain, että takakannelle em toimintoihin lähteminen
edellyttää huolellista valmistautumista. Turvaliinoihin itsensä
köyttämistä, ämpärillä meriveden koukkaamista "kaivosta" ja minimaalisella
makealla vedellä itsensä tai pyykin huuhtelua.Tuulet, mainingit ja Sissi ovat kuljettaneet meitä turvallisesti yli valtameren.

Tunnelma on säilynyt hyvänä tässä loistavassa porukassa.

Puosu ja Sissin miehistö toivottaa kaikille hyvää pääsisäistä!

Lat 09*15,967'S / Lon 133*15,360'W


Hiiohoi... 8.4.2018
Marquesas, Tahuata, Hanaomenoa bay

Sissi on ylittänyt Tyynen valtameren suurimman selän, 3100 nm, ja rantautui Hiva Oalle 4.4. klo 8.20. Kipparin vahtivuorolla näkyi ensimmäistä kertaa maata kolmeen viikkoon, ja huuto "La Tierra" kajahti klo 02.20. Vaikka osa miehistöstä oli sikeässä unessa, nuo maagiset sanat saivat kaikki käymään kannella, ja katsomaan ihmeellistä Mohotanin silhuettia etuvasemmalla kuutamon loisteessa. Sen saaren kuitenkin vielä ohitimme ja suuntana oli Hiva Oan Atuona bay.Ennen ankkurin laskua teimme pienen kierroksen ankkuroitujen veneiden välissä, ja kävimme mm. herättelemässä s/y Panacean miehistön.Ankkurin laskun jälkeen poksautimme kunnon shampanjat, jotka varmasti olimme ansainneet. Kertailimme matkan tapahtumia, ja ihmeen hiljaiseksi veti taaskin miehistön sanavalmiimmatkin jäsenet.
Tämä on niin tuttu tapahtuma pitkän merimatkan jälkeen perille saavuttaessa.Sissillä matka sujui hyvin, mutta kaikilla ei aina ole sama onni mukana.
Seuraavana päivänä saimme todistaa todellista merenkulkijoiden sankaritekoa.Kanadalainen n. 38 ft kahden hengen miehistöllä purjehtiva vene oli viikkoa aiemmin menettänyt yöllä klo 02 peräsimen. Peräsin oli vain yksinkertaisesti pudonnut. Jonkun aikaa he ajelehtivat kohti
Etelä-Amerikkaa. Myöhemmin he olivat kuitenkin onnistuneet tekemään spinnupuomista ja kaapin ovesta hätäohjauksen. Tällä tavalla he pystyivät pitämään kahden solmun matkavauhtia. Tällä nopeudella heidän matkansa kestäisi niin kauan, että heiltä loppuisi juomavesi.
Ylitykselle lähtiessä he olivat kuitenkin keränneet muilta lähtijöiltä sähköpostisoitteita, ja näin he saivatkin yhteyden johonkin toiseen veneeseen,joka taas sai yhteyden heitä lähinnä olevaan veneeseen, joka riensi apuun.
Viikon he olivat hinauksessa, ja tiedän kokeuksesta, että valtameren mainigeisse hinaaminen ei ole aivan yksinkertaista. He pääsivät kuitenkin onnellisesti perille, mutta vielä muutaman päivän jälkeenkin asiasta puhuminen oli heille vaikeaa. Nyt heille on luvattu uusi peräsin n. kahden
kuukauden kuluttua. Niin juuri...kahden kuukauden. Tänne ei isommat tavarat tule aivan joka
päivä. Hiva Oalle tulee laiva kerran kuukaudessa, joka tuo rahtia Tahitilta Papeetesta.
Toivottavasti he pystyvät vielä purjehtimaan turvallisesti, ja ilman menneisyyden painolastia jatkossakin. Sankarihinauksen tehnyt vene oli Catana 471 katamaraani S/V
Element. Heillä on blogi osoitteessa, keepcalmmomonelement.blogspot.com.

Nyt olemme saaneet ihmetellä jo muutaman päivän Ranskan Polynesian luonnon ihmeellisyyttä. Mangopuita on niin kuin meillä Suomessa koivuja, ja niissä on valtavasti hedelmiä. Ne tippuvat maahan, ja mekin olemme keränneet niitä muutamia syötäväksi. Puista täällä ei saa poimia, sillä jokainen puu kuuluu jollekin paikalliselle. Pomelot ovat valtavan suuria, mehukkaita,
ja niitäkin kasvaa jokapaikassa. Banaanit ovat tarjolla suurissa tertuissa.
Olemmekin huolehtineet ehkä matkalla tuoreiden hedelmien puuttesta johtuvaa "vitamiinivajetta" kiitettävästi.
Luonto täällä on käsittämättömän rehevää. Onkohan tämä nyt se etsimämme paratiisi? Paitsi hedelmien runsaus, on Hiva Oalla muutakin nähtävää. Tänne on haudattu mm. ranskalainen taidemaalari Paul Gauguin ja belgialainen lauluntekija trubaduuri Jacques Brel.Heidän haudoillaan tietenkin piti käydä. Täällä on myös hieno museo, joissa on esillä heidän tuotantoaan, ja alueen kaivauksissa esille tulleita vanhoja esineitä.Ihmiset ovat todella ystävällisiä, ja tarjoavat kävelijöille mielellään liftin tien varrella. Ympäristön siisteys on huomiota herättävää. Roskia ei todellakaan näe teiden varrella. Viranomaislle annamme täyden kiitoksen. Käynti gendarmerien toimistossa oli ystävällinen ja nopea. Lyhyt asiakirja täytettiin, passit näytettiin, ja se oli siinä.
Tosin kippari sai aikaan todellisen naurunremahduksen väärin kuulusta kysymyksestä. Poliisi kysyi ilmeisen leikkisästi, että oletteko terroristeja, johon kippari vastasi että oui. Kippari kuuli kuitenkin kysyttävän oletteko turisteja. Se ranskan aksentti ymmärrättehän, ja onhan
se aika lähellä terroristi ja turisti, ärrä oikein sorautetuna, vai mitä? Kolme päivää ankkurissa riitti, ja eilen purjehdimme pitkä merimatkan naapurisaarelle Tahuatalle. Matkaa kertyi kokonaista kymmenen mailia Vaitahun lahdelle. Täällä oli hyvää vettä hanassa aivan laivalaiturin
vieressä. Olimme säästäneet jo jonkun aikaa vesigallonoita, ja 35 gallonalla ajoimme kumiveneellä n. 700 litraa vettä Sissin tankkiin.
Nyt meillä on hyvää talousvettä taas tankki täynnä,  ja 25 gallonaa vettä peseytymiseen ja pikkupyykin pesuun. Vaitahun kylässä kävimme täydentämässä vielä hedelmävarastoa, ja nyt meillä on keripukintorjuntaan hedelmiä vaikka kuinka paljon. Targassa roikkuu kaksi surta terttua banaaneja, joista toinen on vielä aivan vihreä. Verkokassissa on kolmisenkymmentä pomeloa...on appelsiinejä, papayaa ja jopa yksi ananas. Vielä on iso laatikollinen herkullisia mangoja!!! Iltapäivällä siirryimme 1,5 mailin päähän Hanaomenoan lahden hiekkarannan
edustalle ankkuriin, jossa vietämme pari päivää. Olemme hienon palmurannan edustalla, ja Sissiltä on uintimatka aivan upealle hiekkarannalle. Panacea on taas aivan vieressä, ja Tuomo kävikin tarinalla Sississä. Täältä lähdemme parin päivän kuluttua kohti Tuamotun saaria, ja siellä
kohteena on ainakin Fakaravan atolli. Sinne on matkaa 520 nm, ja hyvissä tuulissa mailien ennakoidaan taittuvan neljässä vuorokaudessa. Siellä vietämme kolmisen vuorokautta.Sitten onkin jäljellä enää loppumailit n. 250 Tahitille. Siellä rantaudumme ensin Moorealle, ja sitten 23.4. on vuorossa tämän kolmannen legin päätös Papeetelle. Miehistöllä on lennot kotisuomeen 25-29.4. välillä.Sissillä edelleen kaikki hyvin...

Sijainti Hanaomenoa Bay, Lat 09*54,5´S Lon 139*06,3´W
Tyynen valtameren ylitys Galapagokselta Marquesasille,
Kokonaismatka 3011 nm, kesto 19 vrk 22 h,
Ylitettiin kolme aikavyöhykettä.
Kaloja saatiin mm. wahoo, mahimaheja ja tonnikaloja.

Fakarava, Tuamotun atollit
16.4.2018

Sississä alkoi huhtikuun yhdeksäs päivä juhlakausi. Raija aloitti
syntymäpäiväjakson, Tara jatkoi seuraavana päivänä ja tulevan viikon
sisällä on vielä kahdet muut synttärit. Kuohuviiniä on poksauteltu ja
kakkua paistettu uunissa. Naisilla oli melkoinen ympäristö juhlia, kun
laskimme ankkurin Tahuata-saaren Hanamoenoa-lahdelle. Valkoinen
hiekkaranta vihreän turkosin veden taustalla ja rannalla piilossa vain
yhden ihmisen asumus. Vietimme muutaman päivän rannalla kuljeskellen ja
snorklaten.Kipparilla oli levollinen mieli, kun tankki oli täynnä vettä. Puosu oli
tyytyväinen, kun katseli hedelmäkasaa targakaaren alla. Edellisestä kylän
rannasta olimme saaneet hyvät saaliit, kun baarin emäntä lähti käymään
"metsässä" ja palattuaan toi meille laatikollisen mangoja, jätesäkillisen
mehukkaita pomeloita, ison tertun banaaneja, appelsiineja ja ananaksen.
Koko kuorma maksoi noin 25€.Huhtikuun kymmenes päivä lähdimme kohti Ranskan Polynesian Tuamotun atolleja. Matkaa olisi reilu 500nm, suuntaan 220*. Pari ensimmäistä
vuorokautta maininki keikutti sivusuunnassa venettä aikalailla ja
joillakin meistä oli huonovointisuutta. Tuulen keventyessä ja mainingin
laskiessa nostimme genaakkerin hulmuamaan ja uljaasti iso sinivalkoinen
purje kuljetti Sissiä kuin junaa noin kuuden solmun vauhdilla suuntaan
230*. Perjantaina 13.päivänä alkoi tapahtua, kun siima vinkaisi. "Kala-Pirjo"
otti kelan, Hannu toisen. Genaakkeri kuljetti liian lujaa, jotta olisimme
saaneet kalan/kalat ylös. Siis: porukka etukannelle laskemaan genaakkeri
takaisin "sukkaan" (pienen hämmingin kautta) ja sitten miehistö takaisin
takakannelle kalastusoperaatioon. Kovasti keikkuvassa veneessä saa olla
tarkkana liikuttaessa lyhyitäkin matkoja. Kalaa ei tullut. Toisesta kelasta siima poikki ja toisessa vieheet iloisesti solmussa. Targakaaren alla olevasta hedelmäverkkovarastosta
pompahteli kaiken lomassa isoja pomeloita kannelle, jotka pyörivät
keikutuksen tahdissa. Eivät ole kovin kummoisia matkapurjehtijoiden
tapahtumat, voit ajatella, mutta meille nämä juuri ovatkin niitä isoja
tapahtumia?! Neljännen yön jälkeen tuli aamu, ja pääsimme näkemään Fakaravan matalaa
atollia. Leveästä suuaukosta pujahdimme sisään vaivatta. Köröttelimme
muutaman mailin kohti kylää. Ystävällinen aussi-purjehtija luovutti meille
poijun. Häneltä kuulimme, että pohjaan on joltakin jäänyt ankkureita
kivien koloihin. Merta tuli taas kynnettyä 556nm.Fakaravan Rotoavan kuumalta kylän raitilta löytyi kirkko, posti, pari kauppaa, baari ja Yacht Service. Omakotitalon terassille oli perustettu
toimisto veneilijöille. Taivas, mikä löytö: wifi, polttoainetta kumiveneen
moottoriin sekä kaasupullojen täydennys. Ja taas oli kipparin mieli kepeä. Kata, Raija ja Pirjo olivat tänään snorklaamassa atollin pohjoiskärjessä olevalla "Green lagoonilla" paikallisen oppaan kanssa. Oli ollut niin kirkasta vettä että ei missään aikaisemmin, kalat ja korallit
henkeäsalpaavia!
Muut nauttivat istuskelusta turkoosin veden syleilyssä rantabaarissa
varpaat hiekassa. Veden väri on jotain uskomatonta!
Virva kävi juuri uimassa venettä ympäri ja raportoi nähneensä Sissin alla
viisi vajaan metrin pituista haita! Huomenna on tarjoitus lähteä pyöräilemään. Parasta lähteä aamulla, jos meinaa selvitä läkähtymättä.
Tiistaina jatkamme matkaa atollin sisäreunaa kohti kolmenkymmen mailin
päässä olevaa etelän ulosmenoaukkoa. Sieltä sitten suuntaamme
"Seurasaarille" kohti Mooreaa ja Tahitia.

Sissillä edelleen kaikki hyvin.
Sijainti Fakaravan atollin sisällä, Lat 16*03,8´S ja Lon 145*37,1´W,