Leg 2

23.2.2018

Sissi lähti eilen Panama cityn Flamenco Marinasta täydessä ruoka- ja
juomalastissa täysin tyynessä kohti Galapagosta. Kuuma satama vaihtui
vilvoittavampaan ilmanalaan. Sississä oli osittain vaihtunut miehistö, kun
Jaanan ja Matin tilalle laivaan nousivat Kristiina ja Reijo, 17.2. Shelton
Bay Marinassa.Samaan satamaan ilmestyivät myös iloksemme sy Iiriksen Jonna ja Timo.
Heiltä saimme korvaamatonta henkistä ja mekaanista apua vesikoneongelmaan.
Harmi vain, että koneen vika ei kuitenkaan selvinnyt.Bunkrauksia aloiteltiin jo täältä. Sataman autolla pääsi Colonin ruokakauppaan ja parittain kävimme lihaostoksilla. Pakastin täyttyi
kanasta, jauhelihasta ja naudanlihasta.Sunnuntaiana 18.2. oli meidän transit-päivämme. Noudatimme agenttimme Erickin antamia tarkkoja ohjeita ja lähdimme Shelton Bay Marinasta klo 12 Colonin lahden toiselle puolelle ankkurointialueelle "Flats". Siellä
odotimme kanavaopastajaamme. Odottelun jälkeen pilottiveneestä hyppäsi
Sissin kannelle komea mies, joka otti heti toimeliaasti ohjat käsiinsä ja
alkoi ystävällisesti antaa ohjeita. Ennen ensimmäistä sulkua, kiinnityimme
katamaraanin kanssa sulkuvenekavereiksi. Ensi kohtaaminen oli tosin
tyrmäävä, kun "katin" (nais)kippari tervehti meitä huutamalla törkeyksiä.
Käytös ei muuttunut niiden kuuden sulun aikana, jotka olimme yhdessä
kahden päivän aikana. Lopulta kun tiemme erkanivat, saimme kuulla
törkysanastoa, jollaista allekirjoittanut ei edes tunnistanut. Sissin
kielitaitoinen tulkkausosasto suomensi rikkaimmat kielikuvat. Ennen Gatun -järveä, oli kolme peräkkäistä sulkua, joissa vedenpinta nostettiin yhteensä 28 metriä. Maista heitettiin veneen keulaan ja perään ohut köysi, jonka pään sidoimme paalusolmulla paksuihin köysiin, jotka
olimme saaneet lainaksi sulkuja varten ja joka vedettiin maihin. Sen
varassa olimme. Maissa köyden kanssa kulki avustaja. Sulkujen loputtua
köysi heitettiin takaisin veneeseen. Sen sadan vuoden aikana, jonka
Panavan kanava on toiminut, on ehditty harjoitella manööverit toimiviksi.
Yön vietimme Gatun-järvellä poijussa. Ilma tuoksui raikkaalle
järvi-ilmalle. Gatun-järvi on ihmisen tekemä. Se kätkee pohjaansa
kaikenlaista kasvustoa sekä krokotiileja. Tarkkasilmäisimmät näkivät
rannalla sahalaitaisen selän.Aamulla 7.30 veneeseen tuli uusi opastaja, jo parhaimman teränsä
menettänyt kanavaopastaja. Kukapa ei olisi kyllästynyt, jos takana olisi
3o vuotta kanavaa. Moottoroimme järven päästä päähän, 30nm, maisemia
ihaillen. Ennen Pedro Miguel-sulkua kiinnityimme taas saman! venekaverimme
kanssa. Meidän jälkeemme sulkuun tuli isohko rahtialus.
Mirafloresin sulut ovat suosittu matkailukohde. Meitäkin oli web-kameran
lisäksi paikan päällä katsomassa iso joukko vilkuttavia ihmisiä.Sississä oli tunnelma kohdillaan ja illalla, kun saimme ankkurin laskettua Flamenco Marinan puoleiselle ankurilahdelle, Panama cityn pilvenpiirtäjien silhuetit taustalla, kulautimme kahdet landauspaukut laadukasta rommia!
Tyyni valtameri oli edessämme! Sissillä kaikki hyvin.

Terkuin Sissin miehistö


22.2.2018 Pe
Vaikka Panamaan olisin tahtonut jäädä on silti mukava päästä matkaan. Yli
viikko seiluuta Galapagosille. Siis näkemiin energinen Panama!NYt on siis eka matkapäivä Galapagisille ohi. Yöpuulla jo. Katson taivaalle alapediltä sivuhytin kattoikkunaasta miettien tätä ekaa Tyynen Valtameren päivää joka oli aivan erikoisen ihana.
Panama jäi taakse vähän enne puolta päivää. Meri oli tosiaan tyyni.
Ajoimme koneella kolme-neljä tuntia, kai, ei oo tarkkaa tietoa koska
mulla oli pikku päikkärit ohjelmassa. Muutenkin väki on vaihtelevasti
paikalla, koska yks sun toinen lipee pelipaikalta vähin äänin levolle.
Nukkuminen ei ole yliarvostettua.Tuuli nousi sen verran että otettiin fokka pois ja laitettiin genua
tilalle, kun se avattiin isonpurjeen kanssa laajaksi pinnaksi, olipahan
komea näky. Ihana rauha ja hiljaisuus. Ei maata näkyvissä, Hyvä!
Hannu oli jo laaskenu Sissin perään uimaan pari siimaa Rapaloineen. Niin
kävi että komia makrilli saatiin. Peräkannella se pääsi hengestään ja
kipparin fileerauspuuko teki tehtävänsä.Meille on taas tulossa
lisäaineetonta valtameren lähiruokaa. Super-hyper-kokkimme Taran suusta
alkoi pulputa toinen toistaan kiehtovampia kalaruokareseptejä ja muut
olivat kuolalappu kaulassa jo valmiina.Aurinko sai seuraavan huomiomme. MItä alemmaksi se laskeutui sen oranssimmaksi se maalasi taivaan. Tätä jännitysnäytelmää tuijotimme
lumoutuneina. Hämärän laskeutuessa alkoi Sissin kyljillä suhahdella kun
Delfiinien evät rikkoi veden pintaa Ne innostuivat mutkittelemaan ja
hyppimään veneen ympärillä. Istuimme keulassa ihastuneina katsellen niiden
kisailua kauan.Seuravaksi yövuoro Raijalla ja mulla klo 23-02. Raija hallitsee hommat
joten pääsen tässä siivellä niinku oppisopimuksella. Ei laivan laivaa
ollut liikenteesä. Kuu mollotaa täällä ihan kohtisuoraa pään päällä.
Illan puolikuu laski vähän puolenyön jälkeen. Se ohjelma seurattiin
loppuun saakka. Taivaan tummuessa ja kuunsillan hiipuessa lukemattomat
tähdet tuikkivat samettisella pohjalla. Osa taivasta on niin täynnä
pikkutähtiä että näyttävät minirevontulilta. Hannu ja Reijo jatkavat
vahtia seuraavat kolme tuntia.. Nyt maata.

Hiiohoi Tyyneltä valtamereltä...Virva kirjoittaa...

23.2.2018 To
OHJELMAA ja BILETIEDOTUKSIA:
Huomenna on Tuijan nimpparipäiväjuhlallisuudet ja sitte on taas Kristiinan
30-vuotissynttärit. Mulla on pian nimpparit ja Raijalla ja Taralla on
synttärit ja Reijolla oli hyvä pappansa vesivellin ohje: Ota 2l vettä,
keitä niin kauan että litra on enää jäljellä. Ota liedeltä ja jäähdytä.
Nautitaan kylmänä. -Ei olla vielä kokeiltu.
Reijo on meidän johtotähti koska punkkaa keulahytissä. Kippari ja
Tuija jakavat salonkitilan. Me Raijan kanssa kerrostamme sivuhytin. Tara
ja Kristiina asustavat perätilassa ja osallistuvat ahkerasti Muun
etsintään. Muu on kookos, jota vähän kehitimme elokuvan Tuuliajolla
rekvisiitaksi Tom Hanksille. Yöllä kun oli vähän keinuvampaa menoa Muu
pyöri reunasta reunaan kolisten. Tuija oman käden oikeudella pisti Muun
( hiljaiseksi?) Se joka Muun löytää saa palkinnoksi Galapagosin tai
Tahitin matkan! Aatelkaa ny, tuosta vain naps!.Vain seitsemän
ensimmäiseksi ilmoittautunutta otetaan kisaan mukaan.
Kello on niin paljon että valkosipuleita jo silputaan ja jääkaappia
pengotaan. Se onkin erikoinen kroolaussuoritus, ruokien löytäminen vaatii
erikoista lahjakkuutta, koska jääkaappi on niin täynnä, että jonkun
täytyy istua luukun päällä.
Ohjelmistoon kuuluu myös jumppa- ja venyttelytuokiot. Ohjasin tänään ekan
tuokion liikkuvalla alustalla peräkannella. Tuokio oli todella tarpeen ja
erittäin piristävä. Nostin osallistujamäärän heti seitsemästä kymmeneen.
No sinne ei tosin ketää tullu, yksin sain huhtoa. Siinä huomasin että
eksoottinen? meren tuoksu tulikin siitä jumppa- eli lahtauskannen
pinnalta ja nyt kukaan ei istu mun vieres...Taas delfiinejä! Ilahduttivat meitä, tai itseään ja aivan selvästikisailivat Sissin kanssa. Sissin pokka piti, se jatkoi tunnolisesti
kulkuaan.
Taas auringonlasku! Nyt punaisempi ja ah niin upea.
Kristiina järjestää tänä iltana hirveet takakansibileet" Tervetuloa!-ja tässä vasta jäävuoren huippu, ei kaikkea mahan täydeltä.Tämän kirjoitti Virva. Tilaisuutta hyväkseni käytän lähettämällä tässä terveiset kaikille mun kultsuille ja muillekin Sissin matkaa seuraaville.Tällaista on elämä Sissillä, jossa kaiki on hyvin...tai arvioikaa itse
kirjoituksen perusteella??

Sijainti klo 12. Lat 5*27,2´N Lon82'22,5´W
Purjehdittu 280 nm

Terveisin Sissin miehistö


4.3.2018

Panama-Galapagos (22.2 - 28.2.2018), 898nm

Sissi sai purjehtia suotuisissa tuulissa vaikka säätiedotus lupasi hyvin
kevyttä tuulta. Pääsimme alun tyynen jälkeen sopivaan tuulikäytävään ja
muutamaa moottorointia lukuunottamatta saimme pidettyä hyvää 6-7kn
vauhtia. Enimmillään mittari näytti 9-10kn. Myötävirta oli puolellamme.Genaakkeri nostettiin toisena päivänä ja se antoi hyvän boostin, mutta yöllä tuuli loppui eikä genaakkeeri jaksanut puhkua vaan löpsytti ja olikin mennyt "rintsikoille" etustaagin ympärille. Hannu ja Tuija saivat
yövahtivuorollaan taiteilla purjeen alas pussiinsa. Jälkeenpäin huomattiin, että skuutti oli tempoillessaan irrottanut vihreän etuvalon. Se löytyi onneksi kannelta. Meri oli sininen ja tasainen, maininki 11 sekuntia, pitkä ja loiva. Sississä elettiin leppoisia päiviä. Vahtivuorot ja ruoanlaittovuorot antoivat rytmin. Päivällä nukuttiin, tuijoteltiin merta, luettiin,
juteltiin, syötiin. Kannelle kaksi kuulutettiin päivittäin kokoontumaan aktiiviteetteihin;
korukerhoon, origamikerhoon ja spa-osastolle kynsienkoristeluun. Naurua
kuului joka kerhosta!
Kuudentena eli viimeisenä yönä ennen Galapagosta (28.2.) Neptunus nousi laivaan klo 4.47. Sumutorven toitotus ja Neptunuksen älämöinti pakotti nousemaan kannelle sikeimmästäkin unesta. Kuunvalossa istuimme koko miehistö puoliympyrässä Neptunuksen komennossa ja kulautimme kurkkuihimme "hirrrveän pahaa" tursaan verta. Rituaali oli pakko suorittaa, jos halusi
jatkaa ETELÄISELLÄ pallonpuoliskolla. Olimme juuri ylittäneet päiväntasaajan koordinaattipisteessä 0*00,001N Lat, 89*15,023W Lon!!!

Armandokin (kippari) ilmestyi jossain vaiheessa joukkoomme. Harmitteli, että oli ollut vessassa koko Neptunuksen käynnin ajan. Sississä ihmeteltiin porukalla miten kauas olemmekaan tulleet ja miten hieno reissu meillä onkaan ollut!Lähestyessämme Galapagosta saimme ihastella täysin tyynellä merellä elävää luontoa. Rauskut läpsyttelivät eviään, delfiinit tekivät usean
metrin korkuisia hyppyjä ajaessaan takaa tonnikaloja, jotka paetessaan takaa-ajajia näyttivät myös hyppytaitojaan. Myös miekkavalaat hyppivät kauempana. Meri loiskui ja vaahtosi.
Sissin targakaaren alla olevassa kumiveneessä oli jo usean päivän matkustanut punajalkasuula. Jossain vaiheessa sille oli ilmestynyt kaveri ja seurasimme kahden uuden miehistön jäsenen tyytyväistä matkustamista. Seurasimme toki myös niiden käymäläkäyttäytymistä eikä kippari ollut ollenkaan iloinen nähdessään valkoisten vanojen kasvavan kumiveneen
kyljessä. Suulat eivät ollet moksiskaan lähellekin tulevista kuvaajista. Olimme selvästikin tulleet alueelle, jossa luonto on erityissuojelussa.

Sissillä edelleen kaikki hyvin.


Hiiohoi Galapagokselta!
Viikko alkaa olla takana Galapagoksella oloajastamme. Ja nyt tiedämme,
että maailmassa on vielä paikka, jossa eläimet ja ihmiset elävät hyvässä
symbioosissa.Tulo tänne Galapagokselle oli tarkkaa, ja olimme etukäteen lähettäneet
sähköpostilla agentillemme Ronnylle tiedot, miehistön passeista,
aluksesta, mitat ja paino, sertifikaatti pohjassa käytetystä
antifoulingista, fumigation sertifikaatti, että aluksessa ei ole
hyönteisiä. Kahdessa sähköpostissa agenttimme muistutti meitä siitä, että
varmistamme pohjan puhtauden ennen ankkurin laskua Puerto Ayoraan.Täällä tulijat ovat tarkassa valvonnassa, ja meitäkin muistutettiin, että
lähettävä AIS on oltava päällä. Emme ehtineet edes laskea ankuria
kunnolla, kun jo kurvasi taksivene Sissin kylkeen täynnä viranomaisia.
Sissiin nousi agenttimme Ronny, poliisi, immigrationin kaksi henkilöä, ja
biosecurityviraston toimihenkilö.
Passit kaivettiin esille, ja niihin saatiin tuloleimat ja viisumit.
Kipparilta kyseltiin kaikenlaista Sissin turvallisuusvarustuksesta. Jopa
kuinka monelle henkilölle on kumivene.Kaikki sujui erittäin ystävällisesti ja iloisin ilmein. Lopuksi
biosecurityhenkilö lähti tutkimaan Sissiä mukanaan lasiputkella varustettu
pikkuimuri. Kaappeja piti aukoa, ja hän "imuroi" nurkkia yms, mutta
onneksi putkeen ei ilmestynyt yhtään "pörriäistä".
Ruokakaapit olivat erityisen tarkan syynin alaisia, ja mukana olleista
kahdesta ananaksesta piti leikata lehdet pois. Lisäksi kaapista löytyi
avaamaton chiansiemenpurkki. Se lähti tarkastajan mukaan. Ananaksen lehdet
ja chiansiemenpurkki pakattiin muovipussiin, ja teipattiin huolellisesti
kiinni.Meillä oli nyt kaikki Sissin sisällä kunnossa. Seuraavan aamuna klo 9
tulisi sukeltaja tarkastamaan pohjan, ja hän dokumentoi sen kuvaamalla
GoProlla. Kipparia vähän jännitti, onko sinne tarttunut jotain
ylimääräistä 2000 nm matkalla Martiniquelta tänne.
Kun sukeltaja tuli takaisn pinnalle, hän näytti peukkua merkiksi, että
kaikki veden alla on kunnossa.
Helpotus oli suuri, sillä pohjaa ei saa alkaa täällä puhdistamaan, vaan on
purjehdittava n. 70 nm päähän, jossa puhdistuksen saa tehdä. Viranomaiset
seuraavat AISista, että määräystä noudatetaan.Nyt olemme ehtineet tutustua saarten erityisluontoon tehden retkiä omatoimisesti, ja jotkut matkanjärjestäjien kanssa.
Olemme nähneet valtavan kokoisia kilpikonnia, joita asuu vain täällä
Galapagosilla. Ne ovat todella suuria, ja liikkuvat hitaasti. Niitäkin
näkee täällä paljon. Teillä on liikennemerkkejä varoittamssa kilpikonnien
ylityspaikoista. Uskotaan, että ne elivät kolme miljoonaa vuotta
sitten Etelä-Amerikassa. Jostain syystä niitä joutui mereen, ja osa
ajautui Galapagos saarille. Täällä Galapagosilla ne levisivät ajan myötä
saarelta toiselle.
Kuuluisin kilpikonna oli Lonesome George, joka eli yli 100 vuotiaaksi, ja
kuoli vuonna 2012 täällä Darwin Centerissä. Se oli oman lajinsa viimeinen
yksilö.Merileijonat ovat vastassa, kun menemme taksiveneellä n. 300 metrin matkan
maihin. Ne ovat vallanneet usein istuinpenkit laiturilta.
Olemme nähneet paljon iguaaneja jopa tämän pienen kaupungin kaduilla.
Täällä on neljänlaisia iguaaneja. Meri-iguaaneja, jotka uiskentelevat
hyvin heiluttamalla häntäänsä puolelta toiselle, maaiguaaneja, Santa Fe
saaren iguaanit ja iguaana rosada, joka on ihmeelisen roosan punainen.
Suurimmat ovat yli mterin mittaisia.
Nyt on menillään juuri iguaanien pesintä (muninta). Ne kaivavat hiekkaan
kuopan, ja munivat siihen. Paikalla on tietyti "rosvolintuja" jotka ovat
kiinnostueita herkkumunista.
Kalatorilla merileijonat kärttävät perkuujätteitä, ja pelikaanit
seuraavat vierestä "apea ilme" nokassaan, josko heillekin putoaisi joku
herkkupala.Tänään istuskeli yksi pelikaani ensin Sissin keulakaiteella, mutta
hankalahan siinä oli pysyä räpylöillä, ja se siirtyikin taaveteissa olevan
kumiveneen päälle, jossa alkoi putsailla itseään.Sissin ympärillä vedessä uiskentee isoja rauskuparvia, ja kaiken näköisiä
kaloja, joita kömpelösti sukeltavat pelikaanit yllättävän hyvin
saalistavat veden roikahtaessa korkelle. Kaiken kaikkiaan Galapagos on erittäin siisti paikka, jonka ympäristönsuojelu kävisi esimerkiksi monelle paikalle.
Täällä on hyvät leveät pyörätiet, ja liikenne muutenkin rauhallista.
Jätteiden lajittelu toimii hyvin, biojäte, kierrätettävä ja muu jäte.
Keräyspisteitä on tiheään, eikä täällä todellakaan juurikaan näe roskia
maassa tai vedessä.
Paikallisten huolehtiminen ympäristöstä tulee parhaiten ilmi, kun
mennessämme taksiveneellä kuski yhtäkkiä hidasti vauhtia, teki pienen
kaarroksen, ja poimi muovipussin merestä!!!!Eläminen täällä ei ole kallista, sillä hyvän lounaan (alkukeitto, pääruoka ja juoma) saa 4-5 US dollarilla, ja illallakin ruoka-annokset ovat 12-18
US välillä. Annokset ovat todella suuria, ja varsinkin kala erittäin hyvää
ja tuoretta.
Tuoretuotteita saa paikalliselta torilta, ja aivan satamassa on hyvä
"supermarketti", jonka tarjonta on yllättävän monipuolista ja laadukasta.
Täältä saakin kaikkea, mitä tarvitaan pitkällä purjehduksella "keripukin"
torjumiseksi.Tänään aloitimme bunkarauksen seuraavalle pitkälle legille Tyynen
valtameren yli. Meille tuotiin veneellä 120 gallonaa vettä tankkiin. Ensi
tiistaina tulee vielä vettä tankkiin piripintaan, ja samalla täytämme
tyhjentyneet vesigallonat pesuvesiksi matkalle. Taralla on mukana hyvä
suihkupussi, joka säästää vettä todella paljon. Sississä peseydytäänkin
ensin merivedellä, ja lopuksi pieni huuhtelu makealla vedellä.
Veden kanssa täytyykin olla tarkkana, sillä seuraavan kerran saamme vettä
Tahitilla.
Kaasupullo lähti tänään myös täyttöön. Lähtöproseduuri täällä on melko
yksinkertainen. Agenttimme vie miehistön passit immigrationiin 14.3.
leimattavaksi, ja sitten olemme valmiit lähtemään kohti Marquesasia.
Tuuliennusteet ovat todella hyvät, ja matkan arvelemme kestävän 20-22
vuorokautta.Sissillä edelleen kaikki hyvin.Sijainti Lat 0*44,919´S ja Lon 90*18,172´W, aikaero Suomeen -8 tuntia.Terkuin Sissin miehistö

Oikea Paikka Otsikollesi

Tässä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Ullam corporis suscipit laboriosam nisi ut aliquid ex ea commodi consequatur.