Kohden Uutta Seelantia

Fijillä

Se oli torstai kun miehistö oli Vuda Marinassa Fijin pääsaarella yhdessä koossa. Puolikas miehistöstä oli jo paikalla rantakuppilassa, kun Sissi saapui venesataman poukamaan. Pian alkoikin jo näyttää siltä, että pääsisimme jo maanantaina lähtemään matkaan kohti Uutta-Seelantia. Kun on sääikkuna, niin se on hyödynnettävä. Seuraava kun saattaa tulla vasta viikon tai kahden päästä, ja olla luonteeltaan täysin erilainen.

Veneen bunkraus aloitettiin heti, ja miehistö teki retkiä lähikaupunkeihin. Fijillä ruoka myydään toisessa kaupassa, ja esim. kaikki alkoholit toisessa. Löytyipä sitä ihan lihakauppakin matkan varrelta. Tienvarren kauppiailta ostettiin vielä tuoreet hedelmät. Esim. ananakset täällä ovat mallia mini, jos niitä vaikkapa vertaa koto-Suomessa myytäviin. Makua on kyllä vähintään tuplasti enemmän. Juomavettä tarvitaan ylityksellä kuuden hengen miehistöllä paljon, joten kippari selvitti venesataman kaupan vesitoimittajan yhteystiedot. Taksikuski oli jo hieman ihmeissään, kun pian oli taksiin lastattu kattoon saakka vesipullolaatikoita. Kaasupulloakin ulkoilutettiin venesataman viereisellä kaasulaitoksella monta kertaa, mutta sopivaa välikappaletta ei löydetty, jäi yksi kaasupullo tällä kertaa täyttämättä. Sissin nuoriso-osasto kävi valloittamassa läheisen kukkulan. Vieheet laitettiin valmiiksi.

Jännitys oli jo aistittavissa sunnuntaina, ja viimeistään maanantaiaamuna, kun uloskirjaus oli vain hetkien kysymys. Säätietoja ladatessa suunnitelmat sitten muuttuivat, ja päätimme olla lähtemättä matkaan; myrskyalueita kehittyi niin Fijin rannikolle kuin Uuden-Seelannin päähän. Näin ollen ylityksestä suurin osa mentäisiin aikamoisessa kelissä. Ilmoitimme satamatoimistoon, että peruutamme lähtöaikeet. Hyvä kun emme lähteneet, sillä pian kuulimme, että lähteneistä veneistä yksi palasi takaisin kovassa kelissä rikkoutuneiden ohjauslaitteiden vuoksi.

Meille tämä tarkoitti sitten uuden sääikkunan metsästystä. Tukikohdaksi muodostui Malolo Lailain saarella oleva Musket Cove. Ai että mikä paratiisi. Viikko vierähti uiden, suppaillen, kirjoja lueskellen, ja järjestettiinpä Sissin ensimmäinen golfturnauskin (SY Sissi Open '18) viereisellä Plantation Island Golf Resortilla. Kokemus oli valttia tällä kertaa. Pian selvisi myös, että viereinen venekunta oli myös lähdössä ylitykseen heti kun sääikkuna aukeaa. Toiselta naapurilta saatiin aimo kasa näkemystä Uuden-Seelannin pohjoissaaren kohteista. Taisi puosulta loppua vihkosta sivut kesken, kun tarinaa rupesi tulemaan.

Yksi hienoimpia seikkoja täkäläisissä venesatamissa on grillaus. Vuda Marinassa grilli ulappanäkymillä kuului venepaikkahintaan (kuten myös sähkö ja vesi). Musket Covessa rantagrillistä sai pulittaa huimat 2 paikallista dollaria (n. 80 eurosenttiä). Kokkien korviin kuului kehuja etenkin kasvisnyyteistä, lampaan fileistä sekä grillatuista ananaksista paikallisen vaniljajäätelön kanssa.

Piakkoin sääikkuna ylitykselle näytti avautumisen merkkejä, ja siirryimme takaisin uloskirjautumissatamaan, Vuda Marinaan, Fijin pääsaarelle. Noin 15 merimailin matka taittui erinomaisissa sivuvastaisissa tuulissa, ja Sissi kiiti rauhallisessa mainingissa. Erikoisuutena matkalle sattui tuulen suunnan muutos; tuuli heikkeni yllättäen, seuraavaksi se kääntyi 180 astetta, ja palasi samoihin lukemiin kuin ennen muutosta. Kaikki tämä tapahtui parin minuutin aikana. Oli miehistöllä ihmettelemistä, kun ei tällaista ollut aiemmin koettu.

Parissa päivässä tehtiin täydennysbunkraus, ja sitten olimme lähtövalmiita. Satamatoimistoon ilmoitettiin lähtösuunnitelmat, ja odottelimme torstaina saapuvia tulliviranomaisia. Porukkaa kerääntyi venesataman terassille sankoin joukoin, kun muita venekuntia oli myös lähdössä kohti Uutta-Seelantia, Uutta-Kaledoniaa sekä Vanuatua. Paperit oli kunnossa, kunnes kipparilta lipsahti yksi passeista kädestä, ja kas kummaa terassilaudoituksen rako oli juuri sopiva passille, niin että pian etsimme taskulampun kanssa minne yksi passeista oli kadonnut. Talonmiehen saapuessa paikalle passi oli jo paikallistettu, mutta sorkkarautaa tarvittiin, että terassilautojen alta saatiin passi kaivettua esiin. Ja kuinka ollakkaan, kipparin oma passihan se oli.

Ilmoitimme VHF:llä satamaan, että olimme lähtövalmiita. Odottelimme köysiavustajan saapumista (auttaa perän kiinnitysköysien kanssa, sillä peräköydet sidottiin pohjassa olevaan keskusankkuriin), kun yhtäkkiä koko venesataman väki asteli veneelle. Yhdellä oli mukana kitara, ja pian laulu raikui. Ai että mikä yllätys! Nyt olivat fiilikset korkealla, kun Sissi lipui satamasta merelle, ja ylitys alkoi.

Fiji à Uusi-Seelanti ylitys

Saimme ylitystä varten tarkan sääennusteen ja reittisuunnitelman MetBobilta Uudesta-Seelannista. Hänen tarkan sääennusteen mukaan oli laadittu myös reitti arvioidun vuorokausietenemisen mukaan. Tämän lisäksi päivittäin ladattiin satelliittipuhelimen kautta grib filet, josta tarkkailtiin seuraavien päivien tuulia. Arvio matka-ajaksi oli 8-10 päivää, joskin uskoimme sen olevan lähempänä kahdeksaa päivää. Malolossa tutustuimme uusi-seelantilaiseen venekuntaan, joka arvioi matka-ajaksi seitsemän päivää. Torstaina kun lähdimme, olisimme siis perillä seuraavan viikon perjantain tai viimeistään lauantaina.

Olimme jo sääikkunaa odottaessa huomanneet, että pidemmän ajan sääennuste muuttuu todella paljon. Merialueella ei vallitse suursäätä (esim. Atlantilla olevia pasaatituulia), vaan säähän vaikuttaa vain muodostuvat korkea- ja matalapaineet. Lisäksi Fijin eteläpuolelle muodostuu konvergenssialue, jossa tuulen suunta kääntyy jyrkästi luoteeseen. Samalla alueelle kehittyy runsaita sateita sekä koviakin tuulia. Korkea- ja matalapaineiden välillä on laajoja tyyniä alueita, joista varoitettiin, ettei sinne saa jäädä odottamaan tuulia, vaan on pidettävä huoli päiväetenemisestä. Konetunteja oli siis tiedossa.

Ensimmäisenä yönä kuljimme konvergenssirintaman läpi, jolloin satoi lyhyen aikaa runsaasti, ja ympärillä (kaukana) salamoi runsaasti. Tämän rintaman jälkeen alkoi ns. tuulien metsästysvaihe. Kurssi pidettiin suunnitellun mukaisena, eli suuntasimme enemmän länteen kohti 170E longitudia. Pieniä saderintamia kulki ylitsemme, ja näimmekin kaukaisia pieniä tornadoja (vesipatsas ilmeisesti oikea kuvaus) sekä sateenkaaria. Voi niitä hetkiä, kun uskoimme tuulen riittävän, mutta pian huomasimme, että vieheet ohittivat meidät. Ilmeisesti maston huipussa tuulee eritavalla kuin meren pinnan läheisyydessä. Tuulen paineesta keskusteltiin paljon. Konetunteja tuli näinä päivinä huomattavasti. Näihin aikoihin Sississä leivottiin, kirjoja luettiin ja käytiin yöllisiä teemakeskusteluja. Jäätelö oli mieluinen jälkiruoka.

Muuta liikennettä ei merellä juuri tavattu, ainoastaan kiinalaisia kalastusaluksia. Yksi tonnikala nappasi syöttiin, josta pentterissä taiottiin herkullista sushia. Toinen nappasi myös, mutta nähtyään miehistön, se päätti ponkaista takaisin mereen. Lintuja oli joitain päiviä lähdön jälkeen, sekä joitain päiviä ennen kuin saavuttiin perille.

Auringonlaskut ja - nousut olivat upeita, tähtitaivas vielä upeampi. Joka ilta huomasimme käyvämme keskustelun, onko taivaanrannassa loistava planeetta Venus vai Jupiter. Etelän risti nousi esiin yövahdeille aamuyön tunteina.

Kun purjehdusta oli takana noin viikko, sääennusteissa näkyi matalan kehittyminen Uuden-Seelannin pohjoissaaren päälle. Perillä odottaisi siis aikamoinen keli yli 40 kn tuulineen juuri perjantain-lauantain aikaan. Oli selvää, ettemme voi suunnata suoraan kohteeseen, vaan matalapaineen keskus pitää kiertää. Ajatuksena oli ottaa kurssi itään, jos matalapaineen keskus jatkaa ennustettua liikettään. Kysyimme MetBobilta päivitetyn reittisuunnitelman, ja torstaina, n. 230 merimailia Opuasta, teimme kurssin muutoksen kohti itää (E/SE). Seuraavat pari päivää Sissi näytti parastaan, ja kuljimme 4-6 m mainingeissa. Lauantaiaamupäivällä tuulet nousivat n. 20 m/s, mutta kulku oli edelleen vakaata, kun purjeet oli reivattu pieniksi. Lauantain päätteeksi teimme jiipin kovassa kelissä. Ennuste oli, että tuulen suunta kääntyy etelään, jolloin toisella halssilla saamme käännettyä kurssia kohti Opuaa. Muuten olisimme menneet yön edelleen pois kohteesta (tai käännös olisi pitänyt tehdä yön pimeinä tunteina). Kertasimme jiipin vaiheet sekä "kuivaharjoittelimme" roolit, ja niin jiippi onnistui hallitusti. Uusi kurssi asetettiin, ja yövahdit ohjeistettiin vahtimaan tuulikulmaa.

Sunnuntaina ja maanantaina teimme sitten matkaa taas kohti määränpäätä, ja tiistaiaamuna heti auringon noustessa ilmoille kajahti "La Tierra". Uuden-Seelannin rannikko oli näkyvissä. Tervetulotoivotus oli järjestetty delfiinien toimesta jo maanantaina, kun suuri parvi viihtyi Sissin ympärillä tunnin jos toisenkin. Jopa albatrossi kaarteli ympärillä. Lähes tuulettomassa säässä livuimme Opuaan tiistaiaamulla, jonka karanteenilaiturissa odottivat maahantulotarkastukset. Juuri ennen Opuaa pienen pieni sinipingviini uiskenteli Sissin ohi.

Maahantulotarkastuksiin kuului ensin tullimuodollisuudet ja kipparin kuulustelu; mistä vene on tullut ja mitkä ovat aikeet. Seuraavaksi tulivat biotarkastajat kameroineen. Tiimi tyhjensi vaaralliset aineet (tyhjensivät mm. pakastimen, pölyimurin ja jäljellä olevat kananmunat) sekä kuvasivat veneen pohjan, ettei luvattomia salamatkustajia ole kiinnittynyt. Ainoastaan pitkäkaulasimpukoita näytti olevan pohjassa, mutta kuten yksi tarkastajista totesi, paikalliset kalat napsivat ne pois lähipäivinä. Kuvauksen aikana ensimmäiset kalat tulivat jo herkuttelemaan. Myrkkymaali oli hyvässä kunnossa, ja potkuri täysin puhdas. Venettä ei saanut kytkeä venesataman sähköihin, ennen sähkömiehen tarkastusta. Perusteellisten mittauksien jälkeen todettiin, että Sissin sähköjohto ja sisäverkko ovat moitteettomassa kunnossa. Hetken ihmeteltiin ylimääräistä vastusta, mutta se paikantui kytkimen merkkivaloksi. Näin saatiin jatkojohtoon ja Sissin sivuikkunaan viralliset tarrat, ja päivän pari päästä virallinen tarkastusraportti sähköpostiin. Kaikki viranomaiset, ja muutenkin palvelu venesatamassa, oli moitteetonta ja sujui hyvässä hengessä. Viranomaiset kertoivat mitä tekevät, taustoittivat kysymyksiä tai mitä pitää ylipäätään selvittää. Lisäksi paikalliset vaikuttivat olevan erittäin leppoisaa sakkia.

Näin olimme sitten perillä. 1435 merimailia ja kaksitoista päivää kesti ylitys. Seuraavat päivät kuluivat levätessä, Uuden-Seelannin matkasuunnitelmia tehdessä sekä matkan vaiheista tunnelmoidessa. Ai että....

Näin legin Fidziltä Uuteen Seelantiin koki ja kirjoitti Jani