INDONESIA

Sissi matkalla Indonesiaan ja Indonesiassa

11.7. - 10.8.2019

mukana: Hannu, Tuija, Jani (->Kupang, Timor), Maria, Tuija, Virva (Kupang, Timor - Bali)

Darwin - Kupang (Timor): 482,8nm.

Kupang - Bali: 604.7 nm

Darwinin Cullen Bay Marinasta olimme tilanneet sulun lähtöä varten 11.7. klo 11.00.

Aikataulu piti minuutilleen, ja niin pääsimme jatkamaan uusille vesille, Timorin merelle. Alkumatka antoi vähän tuulta, ja etenimme rauhallisesti purjeilla.

Sitten tuuli loppui, kolmen vuorokauden heikkotuulisen purjehduksen aikana yritimme saada apua genaakkeristakin, mutta ei sekään Sissille antanut vauhtia. Kone otettiin avuksi.

Matalassa ja loivassa mainingissa etenimme leppoisasti. Muutama yllätys koettiin matkalla:

Jani veti veneeseen kaksi nättiä tonnikalaa. Niistä saimme ruokapöytään sushit ja paistetut kalafileet.

Toinen yllätys oli autopilotin väsyminen ja miehistön siirtyminen käsiohjaukseen. Yöksi teimme uudet 1,5h:n vahtivuorot: ruori - standby - nukkumisvuoro.

Pimeässä kurvasimme länsi-Timorin lounaiskulmasta saaren länsipuolelle. Olimme lukeneet pimeinä olevista kalastusveneistä ja verkkomerkeistä sekä puisista kalastushökkeleistä, mutta yllätyksenä tuli kuitenkin verkkosuma Sissin keulan eteen. Kuunvalossa pääsimme nopealla reagoimisella väistämään sen. Sydämentykytyksiä se kuitenkin aiheutti ja silmäparit tarkkana etenimme Kupangin Namosain Beachin ankkurialueelle ankkurissa olleita veneitä väistellen.

Kupangin agentilta saamiemme koordinaattien perusteella laskimme ankkurin 14.7. ja jäimme odottamaan mielenkiinnolla miltä maisema aamulla näyttää.

Darwinista Timorin Kupangiin kertyi merimaileja 482,8.

Kulttuurinvaihdos oli totaalinen.

Hannu lähti hoitamaan virallista maahantulon proseduuria agenttimme Mr Napan skootterin tarakalla istuen. Toki agentin löytäminen oli ensin oma seikkailunsa. Pieni hiekkarannan kulma ja pohjoisen asukin silmissä melko vetoiset rakennukset olivat koordinaattina kumiveneellä rantautumiseen. Mr Napa oli rannalla Hannua vastassa ja siitä käden puristuksesta lähti käyntiin tutustumisemme Indonesian ja Timorin värikkääseen elämään sekä erityisesti ystävälliseen ja avuliaaseen uuteen tuttavaamme Mr Napa Rachmaniin.

Agentin käyttäminen Indonesiassa maahantulomuodollisuuksien hoitamisessa ei ole enää pakollista. Me kuitenkin ajattelimme, että pääsemme helpommalla, jos käytämme agentin palveluja.

Olimme ottaneet yhteyttä Balilla sijaitsevaan toimistoon Isle Marineen jossa meitä palveli sähköpostin välityksellä Ruth. Hänen palvelunsa oli kallista Indonesian hintatasossa, mutta hän oli aina tavoitettavissa ja auttoi kaikissa kysymyksissä. Balilla myös tapasimme hänet. Ruth oli ystävällisesti informoinut Kupangiin tulostamme, joten Mr Napa osasi olla vastassa.

Mr Napa huolehti meistä yhdeksän päivän ajan. Hän järjesti meille unohtumattoman reissun Timorin vuorilla olevaan kahteen syrjäiseen kylään Noneen ja Botiin, joissa vielä eletään perinteisin menoin. Nonessa vielä vuoteen 1944 asti tuotiin kotikylään taistelujen voiton kunniaksi vihollisen katkaistu pää. Boti-kylä erityisesti oli todella vaikuttava käynti mutkaisen ja jännittävänkin automatkan takana. Botissa eletään täysin omavaraisesti ja itsenäisesti oman kuninkaan johdolla. He eivät suostu ottamaan hallitukselta mitään avustuksia. Ei sähköverkkoa, ei kunnallista vesijohtoa. Asukkaita on noin 300. Konfliktit hoidetaan yhteisön sisällä. Tunnelma kylän ytimessä oli kuin luostarin puutarhassa.

Veimme molempiin kyliin tuliaisina kyläpäälliköille maan tavan mukaan betel-pähkinöitä, limejauhoa (limepowder) sekä vihreää pientä pötkylää, jonka nimi jäi meille epäselväksi. Tuliaiset luovutettiin kyläpäällikölle ja oli tradition mukaista avata keskustelu nauttien yhdessä näitä huumaannuttavia ja suun punaiseksi värjääviä aineita.

Jutusteluhetken jälkeen oli lupa lähteä tutustumaan kylään oman oppaan johdolla.

Miehistön vaihdon jälkeen hyvästelimme haikeina uskollisen sissiläisen Janin sekä Mr Napan ja toivotimme tervetulleiksi niinikään tutut sissiläiset Marian ja Virvan sekä uuden purjehtijatuttavuuden Tuijan.

Jätimme Kupangin pölyt sekä kaoottisen liikenteen ja suuntasimme länteen Floresin länsipuolella olevalle Komodon saarelle. Siellä meitä odotti hurja komodon varaani. Koko Komodon saarta suunnitellaan suojeltavaksi juuri varaanien säilymisen vuoksi. Paikalliset kyläläiset ovat huolissaan omasta tulevaisuudestaan, jos joutuvat muuttamaan kotikylältään toiselle saarelle.

Kahden viikon aikana näimme kuinka erilaisia Indonesian saaret keskenään ovat: Komodo, Lombok, Gili-saaret sekä lopulta Bali.

Gili Air ja Gili Trewangan olivat viehättäviä hevostakseineen. Kop,kop vain kuului kun pienikokoiset hevoset peräkärryineen kipittivät kapeaa tietä edestakaisin. Autoja ei ole kummallakaan saarella.

Balilla olimme Seranganin alueella poijussa. Poijua hallinnoi Isle Marinen Ruth. Isolla alueella oli paljon veneitä ja vesi oli likaista. Rantautuminen oli aina oma seikkailunsa, mutta jonkunlainen laituri kumiveneelle löytyi ja se sai olla rauhassa. Laiturimaksu maksettiin viimeisellä kerralla.

Rannassa oli muutama ravintola ja yksi parhaimmista mereneläväaterioista tuli nautittua vaikka ravintolan ulkoasun perusteella moista makuelämystä ei olisi uskonut saavansa.

Miehistön vaihdoksen myötä saimme myös uudet hiilet (brushes) autopilottiin. Huokasimme helpotuksesta, kun Hannu sai autopilotin kuntoon ennen Intian valtamerelle lähtöä.

Milla, Jarkko, Krister ja Kimmo astuivat Balilta laivaan. Krister ainoana ensikertalaispurjehtijana lähti rohkeasti Intian valtameren maininkien viskeltäväksi.